Voimapolitiikka
 | Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Heppoinen sisältö. |
Voimapolitiikka on kansainvälisiin suhteisiin vaikuttamista sotilaallisesti; sotilaallisella voimalla uhkaamalla tai sitä käyttämällä pyritään saavuttamaan valtion poliittiset päämäärät, jotka koskevat usein valtion vaikutusvallan tai alueen laajentamista. Voimapolitiikka on osa suurvaltojen harjoittamaa valtapolitiikkaa.[1] Sen harjoittaja tunnistaa omat ja muiden voimat kunakin hetkenä ja toimii siltä pohjalta itsekkäästi. Voimapolitiikan vaihtoehtoja ovat myönnytyspolitiikka ja valtioiden keskinäisen voimatasapainon ylläpitämiseen pyrkivä ulkopolitiikka eli reaalipolitiikka.[2] Esimerkiksi Adolf Hitlerin toimet 1930-luvun lopulla ja Yhdysvaltain toimet Irakissa ja Afganistanissa 2000-luvun alussa perustuivat voimapolitiikkaan. Kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa realismin koulukunta korostaa voimapolitiikan merkitystä.
Voimaan perustuvan ulkopolitiikan perusmaksiimin määritteli Montesquieu vuonna 1748 teoksessaan Lakien henki seuraavasti:
Voitokas armeija, joka ei kohtaa vastarintaa, etenee jatkuvasti, tulee pääkaupungin edustalle ja alkaa piirittää sitä.[2]
Toinen voimapolitiikan määritelmä kuuluu:
Se, jolla on voimaa, etenee, kunnes tulee toinen voima vastaan.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Blombergs, Fred: Euroopan voimatasapainojärjestelmä 1990-2012: Euroopan vakaus rakenteellisen, uusklassisen ja hegemonisen realismin näkökulmasta, s. 8. Juvenes Print, 2013.
- 1 2 3 Volanen, Risto: Suomen synty ja kuohuva Eurooppa, s. 212-213. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31053-2