Vlaho Bukovac

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vlaho Bukovac
Maler Bukovac 1903 ÖIZ.png
Henkilötiedot
Syntynyt 4. heinäkuuta 1855
Cavtat, Itävalta-Unkari
Kuollut 23. huhtikuuta 1922 (66 vuotta)
Praha, Tšekkoslovakia
Kansallisuus kroatialainen
Taiteilija
Ala maalaustaide
Allekirjoitus
Allekirjoitus

Vlaho Bukovac (alk. Biagio Faggioni; 4. heinäkuuta 1855 Cavtat, Itävalta-Unkari23. huhtikuuta 1922 Praha, Tšekkoslovakia) oli kroatialainen taidemaalari. Hän opiskeli taidetta Pariisissa École des Beaux-Artsissa ja palasi Kroatiaan 1893, jolloin hänestä tuli Kroatian taidemaailman johtohahmoja. Hän sai useita nuoria seuraajia ja oli perustamassa Zagrebiin suurta taidegalleriaa. Viimeiset vuotensa Bukovac toimi Prahassa taideakatemian professorina.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori Vlaho Bukovac.

Biagio Faggioni syntyi Cavtatissa 1855. Hänen isoisänsä oli italialainen merimies Giuseppe Faggioni, joka oli ajautunut etsimään turvaa Cavtatista kesken myrskyn ja päättänyt jäädä asumaan kaupunkiin. Sieltä hän osti pienen talon ja löysi itselleen vaimon. Giuseppe Faggionin nuorin poika Agostino asui myöhemmin talossa vaimonsa Marija Perićin ja lastensa kanssa.[1]

Biagio Faggioni vietti nuoruutensa poissa kotoa. Hänen setänsä Frano vei hänet 11-vuotiaana New Yorkiin. Pian tämän jälkeen setä kuoli ja tämän vaimo lähetti Faggionin koulun sijaan koulukotiin. Hän palasi neljä vuotta myöhemmin Cavtatiin, mutta hän ei halunnut jäädä köyhien vanhempiensa elätettäväksi, vaan lähti merelle. Faggioni päätyi Osmi dubrovački -nimiselle alukselle, joka purjehti reittiä IstanbulLiverpoolOdessa. Hänen merimiesaikansa päättyi kuitenkin onnettomuuteen. Toipilasaikanaan Cavtatissa hän maalasi ensimmäiset maalauksensa vanhempiensa taloon, ja pian tämän jälkeen alkoi levitä huhuja lahjakkaasta cavtatilaisesta taiteilijasta.[1]

Ura taiteilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alku harrastelijana ja opiskeluaika Pariisissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faggioni lähti veljensä Jozon kanssa Peruun vuonna 1873. Siellä hän tienasi maalaamalla junanvaunuja, mutta pian hän muutti Kaliforniaan paremman työn perässä. San Franciscossa Faggioni jatkoi uraansa maalarina ja kävi ensimmäisillä maalaustunneillaan. Hän teki muotokuvia, joista saatu myönteinen palaute rohkaisi hänet palaamaan Eurooppaan opiskelemaan maalaustaidetta. Runoilija Medo Pucićin vaikutuksesta Faggioni kroatialaisti 1877 nimensä Bukovaciksi.[1]

Pucićin avulla Bukovac lähti Pariisiin 1877.[1] Pucić oli esitellyt Bukovacin arkkipiispa Josip Juraj Strossmayerille, jolle Bukovac oli esitellyt maalauksensa Turkkilainen nainen haaremissa. Strossmayerin taloudellisesti tukemana Bukovac pystyi muuttamaan Pariisiin.[2] Hänet hyväksyttiin École des Beaux-Artsiin, ja jo 1878 hänen taulujaan oli esillä Pariisin salongissa. Bukovacin maalauksia oli Pariisissa esillä useita kertoja vuosina 1878–1893. Useimmat maalaukset olivat alastonkuvia, muotokuvia ja Montenegroon liittyviä aiheita. Bukovac vieraili useita kertoja myös Kroatiassa maalamassa muotokuvia ja teki useita matkoja Englantiin Vicarsin taidekauppiasveljesten ansiosta.[1] Englantilainen rikas teollisuusmies Samson Fox osti muun muassa useita Bukovacin tauluja.[2]

Kroatian-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vlaho Bukovacin maalaus Kroatian kansallisteatterin suojaverhossa.

Bukovac muutti 1893 Zagrebiin, missä hänestä tuli Kroatian taidemaailman keskeisimpiä hahmoja. Hän järjesti useita taidetapahtumia ja vaikutti nuorten taiteilijoiden uuteen sukupolveen. Monet nuoret ulkomailla opiskelleet taiteilijat palasivat Zagrebiin työskennelläkseen Bukovacin kanssa. Bukovac innosti nuoria taiteilijoita jättämään vanhan taideyhdistyksen ja perusti uuden kroatialaistaiteilijoiden yhdistyksen, joka järjesti 1898 suuren kroatialaistaiteilijoiden näyttelyn.[1]

Bukovac oli järjestämässä Budapestissa pidettyyn tuhatvuotisnäyttelyyn taidepaviljonkia. Bukovac vaati, että Zagrebissakin pitäisi olla oma taidemuseonsa, ja Budapestin näyttelyn jälkeen paviljonki siirrettiin Zagrebiin. Zagrebin taidepaviljonki oli alueen ensimmäinen suuri taidemuseo, ja sen asema on säilynyt myöhemminkin Kroatian merkittävimpiin kuuluvana näyttelytilana.[3]

Bukovacin kuuluisimpia Kroatiassa tehtyjä töitä oli Kroatian uudistuminen, jonka hän teki 1896 Kroatian kansallisteatterin suojaverhoon. Siinä on kuvattuna monia panslaavilaisuutta kannattaneen illyrismin johtohenkilöitä.[3]

Vaikka Bukovac oli tuonut Kroatian taiteeseen uusia ideoita, hän joutui ristiriitaisuuksiin ainoana Pariisissa oppinsa saaneena taiteilijana Wienissä ja Münchenissä opiskelleiden kanssa.[2] Bukovac jätti lopulta Zagrebin ajauduttuaan erimielisyyksiin Izidor Kršnjaviin kanssa ja palasi kotiseudulleen Cavtatiin, missä hän asui neljä vuotta. Hän maalasi monia maisemia Cavtatista ja Dubrovnikista ja esimerkiksi dioraaman Kristuksen hauta. Bukovac kyllästyi kuitenkin pian Cavtatin hiljaisuuteen ja kaipasi muiden taiteilijoiden kanssa tekemäänsä yhteistyötä. Hän lähti 1902 Cavtatista Wieniin, missä hän järjesti suuren soolonäyttelyn.[1]

Prahassa professorina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bukovac sai Wienissä kutsun Prahaan, missä oli vapaana Prahan taideakatemian professorin paikka. Bukovac eli viimeiset kaksikymmentä vuottaan Prahassa ja keskittyi opetustyöhön.[1] Hän oli tuomassa Prahaan modernistisia ajatuksia ja esitteli akatemiassa pointillismin.[3]

Bukovac vietti kesät pääosin Cavtatissa. Bukovacin ensimmäinen soolonäyttely Prahassa oli vuonna 1915. Hän kirjoitti ensimmäisen maailmansodan aikana omaelämäkerran, joka julkaistiin 1918 Zagrebissa nimellä Moj život. Bukovac kuoli Prahassa vuonna 1922, ja hänet haudattiin Cavtattiin.[1]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bukovac sai alkuun vaikutteita erityisesti Pariisissa näkemiltään impressionisteilta, mutta hän kehitti kuitenkin oman realistisemman tyylin. Bukovac tunnettiin erityisesti palettinsa vaaleista väreistä. Bukovacin Pariisissa työskennelleet aikalaiset kuvasivat usein modernia pariisilaista elämää, mutta Bukovacin aiheisiin kuului uskonnollisia kohtauksia, alastonkuvia ja perinteistä kroatialaista elämää.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Vlaho Bukovac Kuca Bukovac. Viitattu 27.7.2015. (englanniksi)
  2. a b c Vlaho Bukovac The Art Renewal Center. Viitattu 27.7.2015. (englanniksi)
  3. a b c d Cvitanic, s. 170–171.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]