Vipiä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vipiä
Вы́бье, Vybje
Vipiä ja lähiseudun kylät vuoden 1863 kartalla.
Vipiä ja lähiseudun kylät vuoden 1863 kartalla.

Vipiä

Koordinaatit: 59°40′10″N, 28°13′24″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Laukaansuu
Ensimmäinen maininta 1571
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2007) 69











Vipiä[1] (ven. Вы́бье, Vybje) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Laukaansuun kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Vipiänjoen varrella viisi kilometriä Laukaansuusta luoteeseen. Vuonna 2007 kylässä oli 69 vakituista asukasta[2].

Kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Šelonin viidenneksen verokirjassa vuonna 1571[3]. Se on saanut nimensä Laukaanjoen suuhaarasta, joka muodostaa Laukaansuun ”saaren” (ven. Ostrov). Nimen taustalla on venäjän kielen verbi vybit.

Vipiän kanta-asukkaat olivat Kosemkinan luterilaiseen seurakuntaan kuuluneita inkerinsuomalaisia. Ennen 1860-lukua he olivat valtion talonpoikia. Vuonna 1862 kylässä oli 115 asukasta.[4] Sen sukuja olivat Harakka, Hirvi, Jänis, Kokko, Petra, Päähkenä ja Säkki[5].

Kylän pääelinkeinot olivat aikaisemmin maatalous ja kalastus. 1800-luvun lopulta lähtien seudulle muutti myös virolaisia. Vuonna 1896 kylään rakennettiin suomalais-virolainen rukoushuone, joka suljettiin 1930-luvulla[6]. Vuonna 1899 kylä kuului Narvusin volostiin. Sen 200 asukkaasta oli väestönlaskennan mukaan suomalaisia 184 ja romaneja 16. Läsnä olleista 182 henkilöstä kaikki olivat luterilaisia.[7]

1920-luvulta lähtien Vipiä kuului Joenperän kyläneuvostoalueeseen[8][9]. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset siirsivät kylän asukkaat Suomeen. Neuvostoliittoon palattuaan heidät karkotettiin sisä-Venäjälle. Ensimmäiset vipiäläiset pääsivät palaamaan kotikyläänsä 1950-luvulla.

Nykyään Vipiän asukaslukua kasvattaa rakenteilla olevan Laukaansuun sataman läheisyys. Kylässä on kerhotalo, ja siellä asuu yhä inkerinsuomalaisia. Vipiäläinen Eino Säkki on toiminut Laukaansuun kunnan päämiehenä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 283. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 96. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2012). (venäjäksi)
  3. Andrijašev, A. M.: Materialy po istoritšeskoi geografii Novgorodskoi zemli, s. 454. Moskva: Imperatorskoje obštšestvo istorii i drevnostei rossijskih pri Moskovskom universitete, 1914.
  4. Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 211. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2012). (venäjäksi)
  5. Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3.
  6. Leningradskaja oblastnaja universalnaja nautšnaja biblioteka: Sprosi u krajeveda (kysymys no 743) reglib.ru. Viitattu 26.8.2012. (venäjäksi)
  7. Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 4, 7–8. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.4.2015). (venäjäksi)
  8. Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 240. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2012). (venäjäksi)
  9. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 73. Leningrad: Lenizdat, 1973. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2012). (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suhonen, Seppo: Suomalaisia Inkerin Kurkolanniemellä (1991). Teoksessa: Pietarin tie jatkuu, s. 126–141. Helsinki: Pietari-säätiö, 2005. ISBN 952-99563-0-4.