Villikameli
| Villikameli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Kamelit Camelidae |
| Suku: | Kamelit Camelus |
| Laji: | ferus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Camelus ferus |
|
 Villikamelin levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
Villikameli[2] (Camelus ferus) on kaksikyttyräinen kamelilaji, joka elää luonnonvaraisena Kiinassa ja Mongoliassa. Se luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Nykykäsityksen mukaan kesytetty kameli (Camelus bactrianus) ei polveudu villikamelista, vaan ne ovat kaksi eri lajia.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1878 venäläinen tutkimusmatkailija Nikolai Prževalski kuvasi kamelille uuden alalajin Camelus bactrianus ferus – villikamelin. Siihen asti villikameli oli ollut länsimaalaisille tuntematon eläin, kun taas kesykameli tunnettiin jo Rooman valtakunnassa. Villikameleita alettiin pitää joko villiintyneinä kesykameleina tai kesykamelien villinä kantamuotona. Esimerkiksi mongolin kielessä on kuitenkin pitkään ollut erilliset nimitykset eri kameleille: kesykameli on temee (тэмээ), kun taas villikameli on havtgai (хавтгай).[3]
2000-luvulla on käynyt ilmi, että villikamelin ja kesykamelin välillä on merkittäviä geneettisiä eroja. Mitokondriaalisen DNA:n perusteella ne ovat eronneet toisistaan 0,7–1,1 miljoonaa vuotta sitten, kauan ennen kuin kameli kesytettiin. Villikameli ei siis voi olla kesykamelin kantamuoto eikä villiintyneiden kesykameleiden jälkeläinen. Sen sijaan on saatu laajaa näyttöä sille, että villikameli on oma lajinsa. Siten se on yksi kolmesta elossa olevasta Vanhan maailman kamelilajista, ja niistä ainoa, jota ei ole kesytetty.[3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Villikameli on kesykamelin ohella toinen kaksikyttyräisistä kamelilajeista. Sillä on kuitenkin kesykamelia pienemmät, muodoltaan pyramidimaiset kyttyrät. Lisäksi villikameli on ruumiinkooltaan pienempi kuin kesykameli, ja sillä on kapeammat jalat ja litteämpi kallo.[3] Aikuinen villikameli on noin 2,25–3,45 metriä pitkä ja painaa 300–690 kilogrammaa.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Villikamelin historiallinen levinneisyys on kattanut laajan alueen Keltaisenjoen mutkasta Baikaljärvelle pohjoisessa, Kaspianmerelle lännessä ja Tiibetin ylängölle etelässä.[5] 1800-luvun puolivälissä lajia esiintyi vain Kiinassa ja Mongoliassa, mutta levinneisyysalue oli yhtenäisempi kuin nykyään.[1][5] Sittemmin villikamelin levinneisyysalue on pirstoutunut ja kutistunut, ja lajia esiintyy nykyään kolmella eristyneellä alueella, joista kaksi on kokonaan Kiinan puolella ja yksi Kiinan ja Mongolian rajalla. Mongoliassa elää noin 40–60 prosenttia maailman villikameleista.[1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Villikameli on sopeutunut äärimmäisen kuiviin olosuhteisiin.[5] Se sietää kuivuutta ja ravinnon puutetta, ja se pärjää useita päiviä juomatta.[4] Toisin kuin kesykameli, villikameli juo tarpeen vaatiessa myös suolaista vettä.[1] Se onkin ainoa nisäkäslaji, jolle suolaveden juomisesta ei aiheudu haittaa.[4] Villikameli vaeltaa eri aavikkoympäristöissä, jotka vaihtelevat muun muassa vuoristoalueiden ja tasankojen sekä kivi- ja hiekka-aavikoiden välillä.[1][4]
Uhanalaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Villikameli arvioitiin äärimmäisen uhanalaiseksi vuonna 2008, mutta vuonna 2025 arvio laski erittäin uhanalaiseen.[1] Villikamelia uhkaavat muun muassa salametsästys ja elinympäristöjen pirstoutuminen. Pirstoutumista aiheuttavat esimerkiksi kaivostoiminta sekä teiden ja rautateiden rakentaminen. Öljynetsinnällä ja -tuotannolla on ollut suuri vaikutus villikamelin levinneisyysalueeseen. Kiinan ja Mongolian välinen raja-aita on merkittävä este kamelien vaellukselle.[5] Myös veden saatavuuden heikkeneminen ja ilmastonmuutos uhkaavat villikamelia. Joillakin alueilla villikameli risteytyy kesykamelin kanssa.[1]
2020-luvulla julkaistujen alustavien arvioiden mukaan Kiinassa elää 640–740 ja Mongoliassa 400–1 100 villikamelia. Populaation pieni koko ja pirstoutuneisuus aiheuttavat geneettisen monimuotoisuuden vähenemistä ja sisäsiittoisuuden kasvua. Tämä puolestaan alentaa yksilöiden kelpoisuutta ja vaikeuttaa lajin sopeutumista ympäristössä ja ilmastossa tapahtuviin muutoksiin. Villikamelin suojelemiseksi on ehdotettu muun muassa ekologisten käytävien rakentamista.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Mallon, D., Jemmett, A., Xue, Y., Whitemore, S. & Yadamsuren, A.: Camelus ferus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2025-2. 2025. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Kameli Korkeasaari. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ a b c Jemmett, Anna M. et al.: What's in a name? Common name misuse potentially confounds the conservation of the wild camel Camelus ferus. Oryx, 22.6.2022, 57. vsk, nro 2, s. 175–179. doi:10.1017/S0030605322000114 ISSN 0030-6053 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 6.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Wild Camel EDGE of Existence. Zoological Society of London. Viitattu 6.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Xue, Yadong & Li, Jia & Li, Diqiang: The wild camel (Camelus ferus) in China: Current status and conservation implications. Journal for Nature Conservation, huhtikuu 2021, 60. vsk, s. 125979. doi:10.1016/j.jnc.2021.125979 ISSN 1617-1381 (englanniksi)