Villakarvajalka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Villakarvajalka
Calliteara pudibunda3.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Villakkaat Lymantriidae
Suku: Calliteara
Laji: pudibunda
Kaksiosainen nimi

Calliteara pudibunda
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Villakarvajalka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Villakarvajalka Commonsissa

Villakarvajalka (Calliteara pudibunda) on keskikokoinen, karvainen alkukesän yöperhonen. Monien muiden villakkaiden tapaan senkin tapaa tavallisimmin toukkana.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisen perhosen sukupuolet ovat selvästi erinäköisiä, ja naaras on huomattavasti koirasta kookkaampi. Koiras on harmaa, ja siiven keskiosa on selvästi tummempi. Naaras on paljon vaaleampi, sen etusiipien poikkiviirut erottuvat selvemmin, eikä sen siiven keskiosa ole yhtä tumma kuin koiraalla. Etusiiven keskisarakkeessa on molemmilla sukupuolilla D-kirjaimen muotoinen täplä. Takasiivet ovet molemmilla sukupuolilla vaaleanharmaat, ja niissä on paitsi selvä diskaalitäplä, myös selkeä, tumma kaarijuova. Siipiväli koiraalla on 35–47 mm ja naaraalla 46–62 mm. Lepäävä perhonen pitää etummaista, hyvin karvaista raajapariaan ojennettuna eteenpäin ja siipiään kolmiomaisesti vartalon sivuilla.[1][2]

Täysikasvuisena 30–37 mm pitkiä toukkia tapaa huomattavasti aikuista perhosta yleisemmin. Nuori toukka on kirkkaan keltainen, keltaisten karvatupsujen peittämä ja selkäpuolella on neljä vaaleampaa karvatupsua. Myöhemmin selkäpuoli ja kylkien karvoitus muuttuu ensin ruskeammaksi ja lopulta lähes mustaksi. Toukan peräpäässä on oranssinpunaisten karvojen muodostama piikkimäinen tupsu.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villakarvajalan levinneisyys jatkuu Länsi-Euroopasta Keski-Aasian poikki Itä-Aasiaan[4][5] Suomessa lajin yleisyys on vaihdellut suuresti. Nykyisin se on melko harvinainen ja sen levinneisyys painottuu itäiseen Etelä-Suomeen. Aikuiset perhoset lentävät touko-kesäkuussa.[6] Lajilta tunnetaan hyvin harvinainen toinen sukupolvi syys-lokakuussa.[5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka

Villakarvajalkaa voi tavata havumetsistä, lehtimetsistä ja puutarhoista. Lajina se on paikallinen ja toukkien elinympäristön ulkopuolelta sitä tapaa hyvin harvoin. Koiraat lentävät innokkaasti valojen luokse, mutta naaraita on valolle lentäneistä perhosista korkeintaan 5 %.[5]

Naaras munii noin 500 munaa 50–300 muna ryhminä. Toukat ovat yöaktiivisia ja elävät yleensä korkealla puissa, mutta pudonneita toukkia voi tavata maastakin. Uhattuna toukka kääriytyy rullalle. Toukat ovat täysikasvuisia syys-lokakuussa, ja ne koteloituvat maahan rakentamansa kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii.[5]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää pääasiassa koivuilla (Betula), mutta myös monilla muilla kasvilajeilla.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. UK Moths (englanniksi)
  2. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. Kimmo Silvonen: toukka
  4. Markku Savela
  5. a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 440–442
  6. Perhoswiki

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]