Viljo Suhonen

Viljo Suhonen Kotkassa

Viljo Suhonen sotisovassa

Viljo Suhosen palveluskuva.

Viljo Suhonen (1. syyskuuta 1916 Kotka – 18. heinäkuuta 1946 Joutseno) oli suomalainen nyrkkeilijä lempinimeltään "Tykki-Ville", jonka uran parhaat vuodet ajoittuivat 1930-luvun lopulle.

Viljo Suhonen koti oli Kotkan Hovinsaaressa, jonka Viljo veljineen myi vanhempien kuoltua 1930-luvun lopulla. Suhonen aloitti nyrkkeilemisen Kotkan Kisailijoissa höyhensarjassa eli sarjassa alle 57,2 kg. Myöhemmin urallaan hän nousi painoluokissa ylöspäin niin, että parhaat saavutukset tulivat keskisarjassa eli sarjassa alle 72,6 kg.

Suhonen nousi miesten yleiseen sarjaan huhtikuussa 1935. Hän saavutti voittoja häviten vuonna 1937 ainoastaan Valle Reskolle. Seuraavan tappion hävi koki vasta vuonna 1941 Turun Toverien Aatos Lundellille. Vuoden 1937 EM-kilpailut jäivät vielä väliin, sillä sarjaan ei lähetetty suomalaisedustajaa, vaikka Suhonen karsinnat sarjansa osalta voittikin. Lokakuussa 1937 Suhonen edusti ensi kerran Suomea maaottelussa Viroa vastaan, mutta koki tappion. Seuraavan kuun Tanska-maaottelussa Odensessa tuli sitten voitto. Tanskasta matka jatkui Saksaan Stettiniin, jossa suomalaiset ottelivat maaottelun Saksaa vastaan. Suhosen vastustaja oli Berliinin kisojen hopeamitalisti ja saman vuoden EM-kisojen mestari Michael Murach, jolle Suhonen koki pistetappion. Saksalaiset tulivat heti tammikuussa 1938 Helsinkiin maaotteluun. Siellä Suhonen kohtasi saksalaisista Los Angelesin kisojen hopeamitalistin Erich Campen. Kaikkien yllätykseksi Suhonen otti voiton nimekkäästä saksalaisesta. Maaliskuussa 1938 Suhonen saavutti ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Pian sen jälkeen Suomi kohtasi Helsingissä Puolan maajoukkueen, jossa Suhosen vastustajaksi tuli Józef Pisarski. Suhonen hallitsi ottelua ja voitti nimekkään puolalaisen. Samana keväänä 1938 Suomi kohtasi vielä Ruotsin, ja Suhonen voitti ruotsalaisvastustajan.

Euroopan mestaruuskilpailuihin hän osallistui vuonna 1939. Ensimmäinen vastustaja oli Saksan Adolf Baumgarten, jonka Suhonen voitti tyrmäyksellä 2. erässä. Toiseen otteluun Suhonen sai vastustajakseen sarjan kovimpiin ennakkosuosikkeihin lukeutuvan Viron Anton Raadikin. Ottelu päättyi pistein virolaisen voittoon. Loppuottelussa Raadik voitti puolalaisen Józef Pisarskin - Suhosen edellisenä vuonna voittaman nyrkkeilijän..

Talvisodassa talvella 1930-1940 Suhonen ei joutunut rintamalla, jonka vuoksi hän säilytti nyrkkeilykuntonsa. Välirauhan aikaan heinäkuussa 1940 järjestetyissä Kaatuneiden muistokisoissa Suhonen otti sarjamestaruuden. Syksyllä 1940 Suhonen alkoi sairastella. Hänellä todettiin keuhkotuberkuloosi. Kielloista huolimatta hän kuitenkin otteli ja osallistui Tanskassa Tanska-Suomi - maaotteluun loppuvuodesta 1940. Keväällä 1941 hän voitti vielä Suomen Nyrkkeilyliiton mestaruuden, mutta koki tappion liittojen välisessä ottelussa TUL:n turkulaiselle Aatos Lundellille. Tämä oli Suhosen viimeinen ottelu ennen Jatkosotaa, joka alkoi kesällä 1941.

Viljo Suhosen terveys kuitenkin hiipui keuhkotuberkuloosin ja vuonna 1942 Äänislinnassa tapahtuneen haavoittumisen seurauksena. Niinpä hän kuoli sodan jälkeen heinäkuussa 1946 Tiuranniemen parantolassa Joutsenossa. Hän otteli urallaan kaikkiaan noin 70 ottelua, joissa tuli 10 häviötä. Ammatiltaan hän oli puhelinasentaja. Kotkan Kisailijoiden jälkeen hän edusti Helsingin Voimailijoita ja viimeiset vuodet Kotkan Voimailijoita. Maaotteluita hän otteli kaikkiaan 11, joissa hän saavutti kahdeksan voittoa.

Lähteet

• Ilmo Lounasheimo: Nyrkkeilymme suurmestari n:o Viljo Suhonen Kotkan Voimailijat. Viitattu 6.8.2015. ^{[vanhentunut linkki]}
• Tiutisen työväentalon arkisto; (kuvat).