Viljo Parvio

Viljo Parvio (1950-l?)

Viljo Ilmari Parvio, vuoteen 1919 Pehrsson (12. joulukuuta 1909 Naantali – 3. maaliskuuta 2003 Heinola) oli suomalainen metsänhoitaja, virkamies, järjestöjohtaja ja yksityismetsätalouden asiantuntija, joka sai metsäneuvoksen arvonimen.

Parvion vanhemmat olivat kaupunginvoudin apulainen Emil Reinhold Parvio, aiemmin Pehrsson, ja Elsa Johanna Karlström ja puoliso vuodesta 1945 lehtori Hilkka Paula Kalevikki Tossavainen. Parvio tuli ylioppilaaksi Töölön yhteiskoulusta 1930 ja valmistui metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta 1934. Hän oli Metsähallituksen ylimääräinen metsänhoitaja 1934 ja avustava metsänhoitaja Pohjanmaan piirikunnassa 1934–1937, Keski-Pohjanmaan metsänhoitolautakunnan apulaismetsänhoitaja Kokkolassa 1937–1938, Itä-Hämeen metsänhoitolautakunnan apulaismetsänhoitaja Lahdessa 1938–1953, vs. metsänhoitaja 1945–1947 ja ylimittaaja 1947–1953, Itä-Hämeen metsänhoitoyhdistysten liiton toiminnanjohtaja 1953–1962, Itä-Hämeen metsänhoitolautakunnan piirimetsänhoitaja 1962–1966 ja Uudenmaan-Hämeen metsänhoitolautakunnan, vuodesta 1968 Uudenmaan-Hämeen piirimetsälautakunta, päämetsänhoitaja Helsingissä 1966–1972.

Parvio oli myös Kiuruveden pika-asutustoimikunnan metsänhoitajajäsen 1940–1941, Itä-Hämeen puulautakunnan varajäsen ja johtaja 1945–1947, Itä-Hämeen metsänhoitoyhdistysten liiton sihteeri 1945–1947 ja toiminnanjohtaja 1947–1953, Itä-Hämeen metsäkaupallisen piiritoimikunnan sihteeri 1953–1960 ja Järvelän Seudun Metsäntuottajat Oy:n toimitusjohtaja 1951–1962. Hänellä oli lisäksi useita luottamus- ja asiantuntijatehtäviä. Ilmatorjuntaupseerin koulutuksen saanut Parvio osallistui sekä talvisotaan että jatkosotaan, jonka aikana hänen johtamansa ilmatorjuntapatteri muun muassa puolusti Helsinkiä. Metsäneuvoksen arvonimen Parvio sai 1973.

Aiheesta muualla

• Niklas Jensen-Eriksen: Viljo Parvio Biografiasampo.