Viljaympyrä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viljaympyrä Sveitsissä.

Viljaympyrä eli viljapeltokuvio on pellolle tehty kuvio, joka on syntynyt viljan painautuessa maata vasten[1]. Samalle pellolle voi ilmestyä useita erikokoisia kuvioita ja niitä saattavat yhdistää viivat. Viljapeltokuvioita on havaittu erityisesti 1970-luvulta alkaen Englannissa, mutta myös muun muassa Australiassa, Etelä-Afrikassa, Kiinassa ja Venäjällä.[2] Viljapeltokuvioiden on usein väitetty olevan ufojen aikaansaannoksia.[2][2]

Vuonna 1991 englantilainen taiteilijakaksikko ilmoitti, että he olivat alkaneet tehdä kuvioita 1970-luvulla saaden pian jäljittelijöitä.[3][4][2]

Viljaympyröiden alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljaympyrä Bedersdorfissa Saksassa, Südwestrundfunkin väärennös.

Vuonna 1880 Nature-lehdessä selostettiin tapaus, jossa harrastelijatutkija John Rand Capron oli havainnut naapurinsa pellolla ympyröiden muotoon lakoutunutta viljaa.[5] Selostus julkaistiin uudelleen vuonna 2000 Journal of meteorology -lehdessä.[6]

Ufokirjallisuudessa on useita viljaympyröitä edeltäviä tapauksia, joissa sen sijaan että viljaa olisi kaadettu kuvioiksi, sitä on poltettu tai leikattu.[7]Vuonna 1966 Australian Tullyssa eräs sokeriruokoviljelijä sanoi nähneensä lautasen muotoisen aluksen nousseen ylös suosta ja lentäneen pois. Paikalla ruo'ot olivat painautuneet pitkin vedenpintaa.[8]

Joidenkin viljaympyräpaikkojen läheisyydessä on havaittu valoilmiöitä.[1] Erään näkemyksen mukaan kuviot ovat syntyneet erilaisten luonnonilmiöiden kuten pyörretuulien myötä.[1]

Viljaympyröitä tutkivaa näennäistieteellistä alaa kutsutaan cereologiaksi.[1] Nimen on sanottu tulevan Rooman maanviljelyn jumalattaren Cereksen nimestä.[1]

Viljaympyröiden tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljaympyrä Vantaalla 1998.

Vuonna 1991 kaksi brittiläistä taiteilijaa, Doug Bower ja Dave Chorley ilmoittivat tehneensä viljaympyröitä 20 vuoden ajan.[2] Kaksikon mukaan he paljastivat tekonsa, koska valtio suunnitteli viljakuvioiden tutkimusta ja he eivät halunneet nähdä tuhlattavan verovaroja asiaan.[4] Toisen tiedon mukaan syynä oli Bowerin vaimo, joka sai selville miehen yölliset retket ja pakotti hänet tunnustamaan asioiden oikean laidan[3]. Haastattelussa Doug Bower kertoi saaneensa innoituksen viljaympyröiden tekoon Tullyn ufotapauksesta.[9] Vuosia myöhemmin haastateltu Bower tarkensi, että heidän tarkoituksenaan ei ollut tehdä taidetta vaan saada kuviot näyttämään ufojen laskeutumisalustoilta[10].

Tapaukset saivat pian jatkoa muilta henkilöitä. Haastattelussa Rob Dickson ja John Lundberg kertoivat tehneensä 500 viljaympyrää. Ryhmässä oli mukana 13 henkilöä. He olivat suunnitelleet kuviot ensin tietokoneella ja pyytäneet maanomistajien lupaa tekemisilleen. Ilmiötä ruokkivat erilaiset uskovaiset, viljaympyröiden tutkijat sekä lehdet, jotka maksoivat maanomistajille valokuvista.[10]

Tasmanialaisten viljaympyröiden alkuperäksi on esitetty myös vallabeja, jotka loikkivat huumaantuneina ympyrää syötyään saarella viljeltävien oopiumunikoiden siemenkotia.[11]

Viljaympyrät Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1998 ilmestyi muun muassa Vantaalle viljaympyröitä. Skeptikko-lehdessä ilmestyi artikkeli asiasta. Ilmiön alkuperä ei selvinnyt.[12] Suomenojalla Espoossa havaittiin viljapeltokuvioita heinäkuussa 2000.[13]

Viljaympyrät populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d e Mayell, Hillary: Crop Circles: Artworks or Alien Signs? National Geographic News. 2.8.2002. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  3. a b McKie, Robin: Hollywood falls under crop circles' spell The Guardian. 25.8.2002. Viitattu 27.2.2009. (englanniksi)
  4. a b Miettinen, Anssi: Peltokuviot olivat kaikkien aikojen vedätys Helsingin sanomat. 3.1.2008. Viitattu 27.2.2009.
  5. Capron, John Rand: Storm Effects. (kirje toimitukselle) Nature, 29 July 1880, 22. vsk, s. 290–291. (englanniksi)
  6. Van Boorn, Peter: A case of genuine crop circles dating from July 1880 – as published in Nature in the year 1880. (artikkeli) Journal of Meteorology, January 2000, 25. vsk, s. 20–21. Bradford-on-Avon, UK: Artetech Pub. Co. (englanniksi)
  7. Duhamel, Alberta: August 1967 (verkkosivu) Canada's UFOs: The Search for the Unknown. Päivitetty 14.12.2007. Library and Archives Canada. Viitattu 27.2.2009. (englanniksi)
  8. The 1966 Tully Saucer Nest Ufoevidence.org. Viitattu 27.2.2009. (englanniksi)
  9. Crop Circles, Doug Bower Viimeksi päivitetty 30.7.2006. Viitattu 27.2.2009. (englanniksi)
  10. a b Burt, Kate: Cereal entrepreneurs The Independent. 6.7.2004. (englanniksi)
  11. Huumaantuneet vallabit tekevät Tasmanian viljaympyröitä Helsingin sanomat. 25.6.2009. Viitattu 27.6.2009.
  12. Häkkinen, Jukka: Ympäristötaidetta Sipoossa. Skeptikko, 3/1998, s. 25–27. Helsinki: Skepsis.
  13. Keitel, Martin: Viljapeltokuvio Espoossa Viitattu 14.9.2009.
  14. Rowling, J. K.: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. (Fantastic beasts and where to find them, 2001.) Suomentanut Jaana Kapari. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-31-2167-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]