Siirry sisältöön

Viktor Kurentsov

Wikipediasta
Mitalit
Viktor Kurentsov 1964 Tokion olympialaisissa.
Viktor Kurentsov 1964 Tokion olympialaisissa.
Maa:  Neuvostoliitto
Miesten painonnosto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa KultaaMéxico 1968keskisarja
Hopeaa HopeaaTokio 1964keskisarja
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa1965keskisarja
Kultaa Kultaa1966keskisarja
Kultaa Kultaa1969keskisarja
Kultaa Kultaa1970keskisarja
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa1964keskisarja
Kultaa Kultaa1965keskisarja
Kultaa Kultaa1966keskisarja
Kultaa Kultaa1968keskisarja
Kultaa Kultaa1969keskisarja
Kultaa Kultaa1970keskisarja
Kultaa Kultaa1971keskisarja
Hopeaa Hopeaa1972keskisarja

Viktor Grigorjevitš Kurentsov (ven. Виктор Григорьевич Куренцов; 15. huhtikuuta 1941 – 7. huhtikuuta 2021[1])[2] oli neuvostoliittolainen painonnostaja ja olympiavoittaja.

Kurentsov oli painonnoston keskisarjan (alle 75 kg) maailmanennätysmies osallistuessaan Tokion 1964 olympialaisiin. Kisoissa hän hermoili ja sai vain neljä yhdeksästä suorituksestaan onnistumaan. Hänen lopputuloksensa 440 kg riitti hopeaan Tšekkoslovakian Hans Zdražilan sivuttua maailmanennätystä 445 kg. Kurentsov punnersi 135 kg, tempasi 130 kg ja työnsi 175 kg.[3]

Méxicon 1968 olympialaisissa Kurentsov osasi jo rentoutua. Nostojensa välillä hän makaili takahuoneessa lueskellen Tolstoita. Kilpailussa hän punnersi 152,5 kg, tempasi 135 kg ja työnsi maailmanennätyksen 187,5 kg. Vaikka yhteistulos 475 kg jäikin 7,5 kiloa alle hänen maailmanennätyksensä, voitti hän kultaa ylivoimaisella 20 kilon erolla Japanin Masashi Ouchiin.[4]

Viktor Kurentsov voitti maailmanmestaruuden neljästi ja Euroopan mestaruuden seitsemän kertaa.[5]

  • Olympiakultaa keskisarjassa Méxicossa 1968 (tulos 475 kg)
  • Olympiahopeaa keskisarjassa Tokiossa 1964 (tulos 440 kg)
  • MM-kultaa keskisarjassa 1965, 1966, 1969 ja 1970
  • EM-kultaa keskisarjassa 1964, 1965, 1966, 1968, 1969, 1970 ja 1971
  • EM-hopeaa keskisarjassa 1972
  1. ↑ Умер олимпийский чемпион по тяжелой атлетике Виктор Куренцов(venäjäksi)
  2. ↑ Kamper, Erich: Lexikon der 14 000 Olympioniken, s. 148. Leykam-Verlag, 1983. ISBN 3-7011-7144-0
  3. ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 524. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1 Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 525. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Sportquick.com sportquick.com. Viitattu 20. syyskuuta 2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]