Viiden kilpailuvoiman malli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viiden kilpailuvoiman malli

Viiden kilpailuvoiman malli on yhdysvaltalaisen liiketaloustieteilijä Michael Porterin vuonna 1979 luoma malli, jossa kuvataan viisi voimaa, jotka vaikuttavat tarkasteltavan markkinan (kilpailuympäristön, toimialan) houkuttelevuuteen yrityksen näkökulmasta. Viisi kilpailuvoimaa ovat [1]:

  • Toimittajien neuvotteluvoima (tuottajien markkinavoima)
  • Asiakkaiden neuvotteluvoima (kuluttajien markkinavoima)
  • Uusien tulokkaiden uhka (uusien kilpailijoiden uhka)
  • Korvaavien tuotteiden uhka (substituuttihyödykkeiden uhka)
  • Alan sisäinen kilpailu (toimialan nykyisen kilpailun taso)

Mallin avulla tehtävän analyysin tavoitteena on tunnistaa ne tekijät, jotka vaikuttavat markkinaan tai alaan taloudellisessa ja teknologisessa ympäristössä. Kun toimialan kilpailuun vaikuttavat tekijät on kartoitettu, yritys voi verrata omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan suhteessa toimialaan esimerkiksi SWOT-analyysin keinoin.[2]

Malli on yksi käytetyimmistä ulkoisen liiketoimintaympäristön analyysimalleista. Mallia käytettäessä on tärkeä tuntea mallin osa-alueet sekä sisäistää toimiala jota analysoidaan. [1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tuotantotalouden analyysimallit TU-A1100 Tuotantotalous 1 18.1.2017. Aalto-yliopisto, Tuotantotalouden laitos. Viitattu 6.7.2020.
  2. Teknologialähtöisen yrityksen kilpailuetu ja globaalit niche-markkinat : case Lumineq Jyväskylän yliopisto, Johtaminen, pro-gradu -tutkielma (Mika Mäkelä). Viitattu 6.7.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.