Viestikeskus Lokki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viestikeskus Lokki oli jatkosodan aikana Mikkelissä toiminut Päämajan viestikeskus. Lokin toimitilat sijaitsivat Naisvuoreen louhitussa kallioluolastossa. Nykyään 1990-luvulla entistetty Lokki on Päämajamuseon ohella Mikkelin sodanaikaisesta merkityksestä päämajakaupunkina kertova matkailunähtävyys.

"Lokin" tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestikeskus Lokki oli viralliselta nimeltään Päämajan yleisesikunnan viestikeskus. Se toimi Päämajan yleisesikunnan viestitystoimiston alaisuudessa. ”Lokki” oli sekä päämajan että viestikeskuksen peitenimi, koska päämajan viestintä kulki jälkimmäisen kautta. Päämajassa komentoesikunnan päällikkönä toiminut Wiljo Einar Tuompo käyttää päiväkirjoissaan Lokista nimeä ”Luola”.[1] Viestitystoimisto käsitteli tulevia ja lähteviä kirjelmiä, sanomia ja puheluita. Välitystehtävänsä lisäksi toimisto tilastoi ja tarkkaili viestiliikennettä.

Laitehuone

Myös päämajan sisäisen puhelinluettelon ylläpito kuului sen tehtäviin. Puhelinluetteloa täydensi "Tieto-puhelin", joka vastasi päämajan henkilöiden sijoituspaikkoja ja numeroita koskeviin tiedusteluihin ja jolla oli organisaation ajantasainen rakenne hallussaan.

Viestikeskuksen suunnittelu ja toteutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisvuoren luolastoa alettiin suunnitella jo ennen talvisodan syttymistä kesällä 1939. Alun perin luolaston tarkoitus oli nimenomaan toimia ylimmän sodanjohdon pommituksenkestävinä suojatiloina.

Sisäänkäynti Viestikeskus Lokkiin

Luolaston louhintatyön toteutti Hiekka ja Sepeli Oy vuonna 1940 tammikuun alun ja kesän välisenä aikana. Sisustuspiirustukset tehtiin saman vuoden elokuuhun mennessä, ja viestikeskuksen laitteistot asennettiin 21. kesäkuuta 1941 mennessä. Päämajan yleisesikunta saapui Mikkeliin Helsingistä 26. kesäkuuta vastaisena yönä. Viestikeskuksen toiminta Naisvuoressa päättyi 1. elokuuta 1945.

Tilat Naisvuoren luolastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisvuoren luolastossa oli viestikeskus Lokin lisäksi Mikkelin ilmavalvonta-aluekeskus (IVAK) sekä saksalaisten viestiasema. Lokki piti hallussaan isompaa luolaa; pienemmässä olivat IVAK:in ja saksalaisten viestiaseman lisäksi päämajan korkeimman johdon suojatilat.

Luolastot oli sisustettu siten, että luolien sisään oli rakennettu puiset parakit, joissa toimistohuoneet ja muut työtilat sijaitsivat. Luolastossa oli halkokäyttöinen keskuslämmitys ja ilmansuodatusjärjestelmät.

Viestikeskuksen tilat olivat seuraavat:

  • toimistohuoneet (3 kpl)
    • päivystävän upseerin huone
    • puhelinsanomahuone
    • keskusjoukkueen johtajan huone
  • kaukokirjoitinhuone
  • puhelinkeskus
  • laitehuone eli "telinehuone", jossa sijaitsivat johtokytkennät erityisissä telinekehikoissa sekä muut johdinyhteyksien apulaitteistot

Viestikeskus Lokin entistäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luolasto oli jäänyt kylmilleen käytön loputtua 1960-luvulla, minkä seurauksena parakit olivat lahonneet ja huoneiden katot romahtaneet.

Tilojen entisöintiä alettiin pohtia 1980-luvun lopulla. Avainhenkilöitä olivat yli-insinööri Jorma Suomalainen ja hänen kuoltuaan majuri evp Juhani Pasanen, entinen 3. Erillisen Viestikomppanian päällikkö. Kaakkois-Suomen viestikilta otti tehtävän talkootyökseen.

Lokki avattiin 4. joulukuuta 1995. Entisöinnin yhteydessä sisustettiin uudelleen nimenomaan viestikeskus Lokin käytössä ollut luola. Toisessa luolassa on näytteitä aikaisempiin vaiheisiin liittyvistä alkuperäisistä rakenteista.

Viestikeskus Lokilla on oma amatööriradiokutsumerkki OI4PM, joka kuuluu sotilasradioamatööriharrastuksen ja sotilasradioamatööritoiminnan aikaisempaan OI-etumerkillisten kutsumerkkien sarjaan. Sitä käytetään mm. perinnepäivinä. OI4PM viittaa etuliitteenä varuskunnisa 1950- ja 1980-luvuilla harjoitettuun varusmiesten sotilasradioamatööritoimintaan. Luku 4 viittaa entisen läänipohjaisen kutsumerkkijaon mukaisesti entiseen Mikkelin lääniin ja PM puolestaan Suomen puolustusvoimien sodanaikaiseen päämajaan, joka sijaitsi Mikkelissä.

Viestikeskus Lokin museokävijämäärä
Vuosi Museokävijöitä
2016
  
9 629
2015
  
5 163
2014
  
4 525
2013
  
4 595
2012
  
7 077
Lähde: Viestikiltojen liiton tilasto 2016

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuompo, W.E. (toimittanut Tauno Kuosa): Päiväkirjani Päämajasta 1941-1944, s. 16. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19593-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karjalainen, Mikko: Kuuleeko Lokki?: Päämajan yleisesikunnan viestitystoimisto, viestikeskus Lokki ja Mikkelin ilmavalvonta-aluekeskus jatkosodan aikana 1941-1944. Mikkeli: Mikkelin kaupungin museot, 2002. ISBN 951-8941-41-6.
  • Paavolainen, Olavi: Synkkä yksinpuhelu : päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944. Uusi laitos. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06671-4. (suomeksi)
  • Tuompo, W.E. (toimittanut Tauno Kuosa): Päiväkirjani Päämajasta 1941-1944. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19593-6.
  • Viestikeskus Lokin informaatiotaulut ja esitemateriaalit