Suuntanumero

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Verkkoryhmä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Puhelinliikenteen suuntanumero on telealuekohtainen koodi, joka liitetään varsinaisen puhelinnumeron eteen toiselta alueelta soitettaessa. Samalta alueelta soitettaessa suuntanumero ei ole tarpeellinen, muttei myöskään estä puhelun perille menoa. Suomessa ja monissa muissa maissa suuntanumero alkaa aina kaukotunnuksella 0 (nolla). Ulkomailta soitettaessa kaukotunnus jää pois ja korvautuu ulkomaantunnuksella ja kansainvälisellä suuntanumerolla.

Suuntanumerot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha verkkoryhmäjako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen alkuperäinen suuntanumerojako oli peräisin vuodelta 1954, jolloin kaukopuheluita ryhdyttiin automatisoimaan. Kaukopuheluista vastasi Posti- ja lennätinlaitos. Paikallispuheluista vastasivat joissakin kunnissa yksityinen puhelinlaitos ja joissakin PLL. Yksityisten laitosten toimialueella oli 1970-luvulla 68 prosenttia väestöstä, kun taas valtio toimi lähinnä harvaan asutuilla alueilla. Maa oli jaettuna 78 eri verkkoryhmään, joiden tunnukset alkoivat numerolla 9. Ensimmäisen suunnitelman mukaan maa oli jaettuna peräti 80 eri verkkoryhmään, kun Halsua 69 (yhdistetty Kokkolan 68 vr) ja Ytterstö 27 (yhdistetty sekä Korppoon 26 vr että Maarianhaminan 28 vr) muodostivat omat numerointialueensa. Kaukopuhelut kulkivat yleensä eri verkkoryhmien kaukopuhelukeskusten kautta, vaikka ne olisivat olleet vierekkäisten paikkakuntien välisiä. [1][2][3]

Uusi suuntanumerojako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kuntien suuntanumerot

Nykyiset telealueet suuntanumeroineen otettiin käyttöön vuoden 1996 suuntanumerouudistuksessa 12. lokakuuta 1996, ja ne vastaavat suunnilleen vielä silloin, ennen vuoden 1997 lääniuudistusta voimassa ollutta läänijakoa sillä poikkeuksella, että silloista Uudenmaan lääniä suunnilleen vastaavalla Uudenmaan telealueella on käytössä kaksi eri suuntanumeroa: (09) ja (019).[4] Lisäksi esim. Mikkelistä entisen Suomenniemen alue entisestä Kymen läänistä kuuluu Mikkelin telealueeseen (015), Kuhmoinen entisestä Keski-Suomen läänistä Hämeen telealueeseen (03), Joroinen entisestä Mikkelin läänistä Kuopion telealueeseen (017), Iitin Vuolenkoski entisestä Kymen läänistä Hämeen telealueeseen (03), Ypäjä entisestä Hämeen läänistä Turun ja Porin telealueeseen (02) ja Loppi, Riihimäki, Hausjärvi sekä osa Janakkalaa entisestä Hämeen läänistä Uudenmaan telealueeseen (019).

Ennen suuntanumerouudistusta nykyiset telealueet jakautuivat pienempiin verkkoryhmiin, joista kullakin oli oma suuntanumeronsa. Silloiset suuntanumerot alkoivat 9:llä.

Suuntanumerot telealueittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 02 Turku ja Pori
    • Aikaisemmin verkkoryhmät 921 (Turku), 922 (Uusikaupunki), 924 (Salo), 925 (Kemiö), 926 (Korppoo), 930 (Kankaanpää), 932 (Vammala)*, 938 (Rauma) ja 939 (Pori) (Loimaan verkkoryhmä 923 yhdistettiin Turun verkkoryhmään maaliskuussa 1994[5])
  • 03 Häme
    • Aikaisemmin verkkoryhmät 916 (Forssa), 917 (Hämeenlinna), 918 (Lahti), 919 (Padasjoki), 931 (Tampere), 932 (Vammala)*, 933 (Ikaalinen), 934 (Ruovesi), 935 (Orivesi), 936 (Pälkäne) ja 937 (Toijala) (Heinolan verkkoryhmä 910 yhdistettiin Lahden verkkoryhmään 24.5.1990[6])
  • 05 Kymi
    • Aikaisemmin verkkoryhmät 951 (Kouvola), 952 (Kotka), 953 (Lappeenranta) ja 954 (Imatra) (Parikkala, Saari ja Uukuniemi siirtyivät Savonlinnan verkkoryhmästä Imatran verkkoryhmään 13.1.1994)[7]
  • 06 Vaasa
    • Aikaisemmin verkkoryhmät 961 (Vaasa), 962 (Kristiinankaupunki), 963 (Kauhajoki), 964 (Seinäjoki), 965 (Alavus), 966 (Alajärvi), 967 (Pietarsaari) ja 968 (Kokkola)
  • 08 Oulu
    • Aikaisemmin verkkoryhmät 981 (Oulu), 982 (Raahe), 983 (Ylivieska), 984 (Haapajärvi), 985 (Pulkkila), 986 (Kajaani), 988 (Pudasjärvi) ja 989 (Kuusamo)
  • 09 Uusimaa I[8]
    • Aikaisemmin verkkoryhmä 90 (Helsinki) (Vihdin verkkoryhmä 913 yhdistettiin Helsingin verkkoryhmään 11.5.1989[9])
  • 013 Pohjois-Karjala
    • Aikaisemmin verkkoryhmät 973 (Joensuu), 974 (Ilomantsi), 975 (Lieksa) ja 976 (Nurmes)
  • 014 Keski-Suomi
    • Aikaisemmin verkkoryhmät 941 (Jyväskylä), 942 (Jämsä), 943 (Keuruu), 944 (Saarijärvi), 945 (Äänekoski), 946 (Viitasaari) ja 947 (Joutsa)
  • 015 Mikkeli
    • Aikaisemmin verkkoryhmät 955 (Mikkeli), 956 (Mäntyharju), 957 (Savonlinna), 958 (Pieksämäki) ja 959 (Kangasniemi)
  • 016 Lappi
    • Aikaisemmin verkkoryhmät 960 (Rovaniemi), 9692 (Kemijärvi), 9693 (Sodankylä), 9694 (Kittilä), 9695 (Pello), 9696 (Muonio), 9697 (Ivalo), 9698 (Kemi)
  • 017 Kuopio
    • Aikaisemmin verkkoryhmät 971 (Kuopio), 972 (Varkaus), 977 (Iisalmi), 978 (Pielavesi) ja 979 (Suonenjoki)
  • 018 Ahvenanmaa
    • Aikaisemmin verkkoryhmä 928 (Ahvenanmaa)
  • 019 Uusimaa II[8]
    • Aikaisemmin verkkoryhmät 911 (Tammisaari), 912 (Lohja), 914 (Hyvinkää) ja 915 (Porvoo)

* 932 oli ainoa verkkoryhmän suuntanumero, joka ulottui kahden nykyisen telealueen alueelle.

Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta Yhdysvaltain suuntanumeroista

Yhdysvalloissa nykyään käytettävän suuntanumerojärjestelmän loi teleliikenneyhtiö Bell System vuonna 1947, ja se koostui 86 eri suuntanumerosta. Suuntanumeroja ei määritelty maantieteellisesti läheisten alueiden perusteella, vaan tiheämmin asutut alueet saivat pienempiä numeroita sisältäviä suuntanumeroita, jotta ne olisi nopeampi pyörittää aikakauden numerokiekkopuhelimilla. Esimerkiksi Manhattanin suuntanumero oli 212, kun taas harvaan asutun Vermontin suuntanumero oli 802.[10][11] Suuntanumeroiden käyttöön ottaminen alkoi 10. marraskuuta 1951, kun newjerseyläisen Englewoodin kaupungin pormestari soitti suuntanumeroa käyttäen virkaveljelleen Alamedaan Kaliforniaan.[12]

Alun perin useissa osavaltioissa oli kussakin käytössä oma suuntanumeronsa, joskin esimerkiksi Kaliforniassa oli käytössä kolme suuntanumeroa, jotka olivat 916, 415 ja 213. Väestön ja puhelinliittymien määrän kasvun vuoksi tästä on kuitenkin sittemmin luovuttu, ja suuntanumeroita on jouduttu ottamaan käyttöön lisää.[10] Esimerkiksi Los Angelesin alue oli alun perin kokonaan suuntanumeron 213 piirissä, mutta nykyään piirikunnan alueella on kymmenen eri suuntanumeroa.[11]

Tietyt suuntanumerot ovat Yhdysvalloissa edelleen statussymboleita. Haluttuja ovat esimerkiksi Manhattanin 212 ja Laguna Beachin 949.[11] Vermontissa käytettävä 802 taas on muodostunut osavaltion meemiä muistuttavaksi symboliksi.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nevalainen, Pasi: Virastosta liikeyritys. Posti- ja telelaitoksen muutosprosessi 1930–1994, s. 71. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2014. ISBN 978-951-39-5931-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.12.2015).
  2. Penttinen, R.: Näkökohtia kantaviestiverkon käyttömahdollisuuksista puolustusvoimien sodan ajan viestitoiminnassa. Tiede ja ase. Suomen Sotatieteellisen Seuran vuosijulkaisu, 1971, 29. vsk, s. 231–232. Suomen Sotatieteellinen Seura. ISSN 0358-8882. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.12.2015.
  3. Tarjanne, Pekka: Tiedonvälitys yhteiskunnassamme. Tiede ja ase. Suomen Sotatieteellisen Seuran vuosijulkaisu, 1979, 37. vsk, s. 11–12. Suomen Sotatieteellinen Seura. ISSN 0358-8882. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.12.2015.
  4. [https://finlex.fi/fi/laki/alkup/1996/19960500 Liikenneministeriön päätös televerkkojen numeroinnista] Finlex. 19.6.1996. Liikenneministeriö. Viitattu 8.8.2021.
  5. Loimaan suuntanumero muuttui Turun suuntanumeroksi 4.3.1994. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 11.7.2022.
  6. Heinolan puhelinnumerot pitenevät ja suuntanumero muuttuu 23.5.1990. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 11.7.2022.
  7. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/8c587834-6bcc-4d9c-a1da-32693a41518f/8
  8. a b [https://www.traficom.fi/sites/default/files/media/regulation/M_32_T_2021.pdf MÄÄRÄYS YLEISEN PUHELINVERKON NUMEROINNISTA 32 T/2021 M] Traficom. Arkistoitu 8.8.2021. Viitattu 08.08.2021.
  9. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/e0020761-d8b3-4b29-9525-f5e44b3b7451/48
  10. a b Lewis, Ashley: Here’s the Real Reason Why Area Codes Make No Geographical Sense Reader's Digest. 5.1.2018. Viitattu 30.1.2023. (englanniksi)
  11. a b c Morrison, Patt: 310, 213, 818: Why Southern California is obsessed with area codes Los Angeles Times. 26.1.2021. Viitattu 30.1.2023. (englanniksi)
  12. a b Garber, Megan: Our Numbered Days: The Evolution of the Area Code The Atlantic. 13.2.2014. Viitattu 30.1.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]