Verdetin vakio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Verdetin vakio on ranskalaisen fyysikon Émile Verdetin mukaan nimetty optinen vakio. Se kuvaa tietyn materiaalin herkkyyttä Faradayn ilmiölle. Se ei ole aito luonnonvakio, vaan riippuu tulevan valon aallonpituudesta ja optisen väliaineen lämpötilasta. Verdetin vakion yksikkö on rad·T-1m-1, koska se ilmaisee valon kiertokulmaa suhteessa magneettivuon tiheyteen (Tesloina) ja dispersioon dn/dλ (jossa aallonpituus λ metreinä; n on taitekerroin)[1]

Korkeimmat Verdetin vakion arvot tunnetaan lantanoidi terbiumin ioneilla doupatuille laseille ja varsinkin terbiumgalliumgranaatin (TGG) kiteille. Näitä käytetään laserlaitteissa optisina erottimina. TGG-kiteiden Verdetin vakio on -40 rad·T-1m-1 1 064 nm ja -134 rad·T-1m-1 632 nm alueella, mikä on noin kaksi kertaa suurempi kuin pelkällä terbiumilla saostetulle lasilla.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Faraday Effect (pdf) physics.rutgers.edu. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  2. Terbium Gallium Garnet - TGG (pdf) northropgrumman.com. Viitattu 24.1.2018. (englanniksi)
  3. Free-Space Optical Isolators – Optical Isolator Tutorial Skphotonics.com. Viitattu 24.1.2018. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Verdet constant
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.