Verdetin vakio

Verdetin vakio on ranskalaisen fyysikon Émile Verdetin mukaan nimetty optinen vakio. Se kuvaa tietyn materiaalin herkkyyttä Faradayn ilmiölle. Se ei ole aito luonnonvakio, vaan riippuu tulevan valon aallonpituudesta ja optisen väliaineen lämpötilasta. Verdetin vakion yksikkö on rad·T^-1m^-1, koska se ilmaisee valon kiertokulmaa suhteessa magneettivuon tiheyteen (Tesloina) ja dispersioon dn/dλ (jossa aallonpituus λ metreinä; n on taitekerroin)

Korkeimmat Verdetin vakion arvot tunnetaan lantanoidi terbiumin ioneilla doupatuille laseille ja varsinkin terbiumgalliumgranaatin (TGG) kiteille. Näitä käytetään laserlaitteissa optisina erottimina. TGG-kiteiden Verdetin vakio on -40 rad·T^-1m^-1 1 064 nm ja -134 rad·T^-1m^-1 632 nm alueella, mikä on noin kaksi kertaa suurempi kuin pelkällä terbiumilla saostetulle lasilla.