Velkajarru

Velkajarru on useissa maissa perustuslakiin kirjoitettu sääntö, joka pitkällä tähtäimellä kieltää valtion kuluttamasta tulojaan enemmän.

Ensimmäisenä velkajarrun kaavan kirjasi perustuslakiinsa Sveitsi vuonna 2001.

Velkajarru on käytössä myös Saksassa (vuodesta 2009), Itävallassa (vuodesta 2011), Italiassa (vuodesta 2012) ja Espanjassa (vuodesta 2011). Puola asetti perustuslakiinsa velkakaton, joka on 60 % bruttokansantuotteesta jo vuonna 1997.

Sveitsin malli, joka toimi mallina usealle maalle näyttää yksinkertaistettuna tältä:

Menot = Tulot * Suhdannekerroin

Suhdannekerroin = Bruttokansantuotteen suuntaus (pitkäaikainen trendi) / Käypä (ajankohtainen) bruttokansantuote

Korkeasuhdanteen aikana suhdannekerroin on siis alle yhden, jolloin menojen on oltava pienempiä kuin tulojen. Taantuman aikana taas suhdannekerroin on yli yhden, jolloin menot saavat ylittää tulot. Suhdannekierron kokonaisaikana talous pysyy siten tasapainossa.

Velkajarru Suomessa

Suomessa kaikki eduskuntapuolueet Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta hyväksyivät velkajarrun käyttöönoton lokakuussa 2025. Siinä määriteltiin, että velkasuhteen tulisi laskea vuodessa 0,75 prosenttiyksikköä ensin 60 prosenttiin ja lopulta 40 prosenttiin bruttokansantulosta. Julkiselle puolelle asetettiin 2,5 prosentin alijäämäkatto. Kyseessä ovat EU:n vakaus- ja kasvusopimusta tiukemmat kansalliset rajat. Velkajarrun on tarkoitus tulla ensi kertaa käyttöön eduskuntavaalien 2027 jälkeen.

Todellinen sopeutustarve

Taloustieteilijä Juha Tervalan (HY) mukaan velkajarrutyöryhmä aliarvioi sopeutustarpeen: 11 miljardia euroa on pikemminkin tarpeen alaraja kuin yläraja. Kertoimeksi arvioitiin 0,6, vaikka kiinteän valuuttakurssin maan, kuten Suomen, kerroin olisi korkeampi. Kerroin 1 nostaisi sopeutustarveen 8 miljardista eurosta melkein 11 miljardiin euroon.

Lisäksi trendikasvuksi arvioitiin 1,5 % vuodessa, vaikka vuosina 2015-2025 talouskasvu oli 0,85 % vuodessa. Jos trendiarvio pudotettaisiin edes 1,3 prosenttiin, sopeutustarvetta tulisi pari miljardia euroa lisää, ja Tervalan mukaan tuskin 1,3 prosenttiinkaan ylletään.

Jos sopeutusta tehdään 1,1 % vuodessa ja trendikasvu on esimerkiksi prosentin vuodessa, kertoimen 1 perusteella päädytään taantumaan. Se tulisi estää uudistuksilla. Saksassa näin tehtiinkin 2000-luvun alussa: uudistettiin työmarkkinat kiristämällä työttömyysturvaa, parannettiin työnteon kannustimia, lisättiin matalan kynnyksen työsuhteita, vaikeutettiin varhaiseläkkeen saamista, nostettiin eläköitymisikää ja sopeutettiin etuustasoa. Tämä paransi työllisyysastetta paljon, hillitsi työkustannusten kasvua ja siten paransi kilpailukykyä ja talouskasvua nostaen "Euroopan sairaan miehen" Saksan "työllisyysihmeeksi".

Katso myös

• Suhdannevaihtelu
• Suomen talous
• Budjetti
• Finanssireferendumi
• Vakaus- ja kasvusopimus
• Lama (talous)
• Luettelo lamoista ja taantumista
• Pankkikriisi
• Taantuma
• Lähentymiskriteeri
• Euroalueen velkakriisi
• Velkakatto

Aiheesta muualla

• Velkakello - Suomen valtion velka
• Valtiontalouden tarkastusvirasto, 2009: Finanssipolitiikan sääntöjen tarve (Arkistoitu – Internet Archive)
• Switzerland’s “Debt Brake” Is a Role Model for Spending Control and Fiscal Restraint
• Puhakka, Aatu: Velkajarru voi kääntyä kannattajiaan vastaan. Politiikasta.fi 22.10.2025.