Veijo Tahvanainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Veijo Matias Tahvanainen (s. 27. syyskuuta 1938 Ilomantsi) on entinen suomalainen suunnistaja, joka oli tuomassa Suomelle viestin MM-hopeaa 1968. Hän voitti hiihtosuunnistuksen ensimmäisen Suomen mestaruuden 1966 ja osallistui lajin ensimmäisiin epävirallisiin MM-kisoihin 1972.[1][2]

Veijo Tahvanainen osallistui kolmiin kesäsuunnistuksen MM-kisoihin. Linköpingissä 1968 hän sijoittui henkilökohtaisella matkalla kymmenenneksi ja valittiin viestijoukkueen kakkososuudelle. Viestistä tulikin tiukka kisa, jossa Ruotsi jätti Suomen hopealle vaivaisella yhdeksän sekunnin erolla. Suomen muut viestinviejät olivat Rolf Koskinen, Juhani Salmenkylä ja Markku Salminen. Friedrichrodan kisat 1970 eivät tuoneet Suomelle yhtään mitalia. Tahvanainen oli miesten henkilökohtaisella matkalla toiseksi paras suomalainen 14:nnellä sijallaan. Viestissä hän lähetti Veikko Kostiaisen ankkuriosuudelle toisena, mutta lopputuloksissa Suomi tipahti neljänneksi.[2][3] Stare Splavyssa 1972 Suomen menestys oli naisten varassa. Tahvanainen oli taas miesten kisan toiseksi paras suomalainen yhdeksänneksi sijoittuneena, mutta viesti päättyi hylkäykseen Risto Nuuroksen leimattua kolmannella osuudella väärällä rastilla.[4]

PM-kisoissakaan ei Tahvanaiselle henkilökohtaista menestystä herunut. Vuoden 1969 PM-kisoissa hän ei edes nähnyt viestikilpailun loppua: Tahvanainen, Tuomo Peltola ja Veikko Kostiainen oli sijoitettu Suomen kolmen viestijoukkueen avaussuunnistajiksi, jotta he ehtivät heti oman suorituksensa jälkeen lähteä sotilaiden MM-kisoihin Sveitsiin.

Veijo Tahvanainen edusti Asikkalan Raikasta ja sai sen riveissä juhlia Jukolan viestin voittoa 1967 ja 1968. Jälkimmäisenä vuonna Raikkaan miehistö ylsi Tiomila-viestissä toiseksi, mikä onkin seuran historian paras saavutus tuossa ruotsalaiskisassa.[2]

Tahvanainen teki historiaa voittamalla hiihtosuunnistuksen ensimmäisen henkilökohtaisen Suomen mestaruuden 1966.[1] Hän oli mukana myös lajin ensimmäisissä epävirallisissa MM-kisoissa Bulgarian Velingradissa maaliskuussa 1972: tuloksena oli seitsemäs sija neljänneksi parhaana suomalaisena, joten kolmen hengen joukkuekisan, jossa Suomi sijoittui toiseksi, tuloksiin Tahvanaista ei laskettu.[5][6]

Veijo Tahvanainen kilpaili myös ampumahiihtäjänä.[2]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnistuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • MM-hopeaa viestissä 1968
  • MM-kisoissa henkilökohtaisella matkalla yhdeksäs 1972, kymmenes 1968 ja neljästoista 1970
  • SM-kultaa pitkällä matkalla 1971
  • SM-kultaa yösuunnistuksessa 1967 ja 1972
  • Jukolan viestin voitto 1967–68 (Asikkalan Raikas)
  • Tiomila-viestissä toinen 1968 (Asikkalan Raikas)

Hiihtosuunnistuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Epävirallisissa MM-kisoissa seitsemäs 1972
  • SM-kultaa henkilökohtaisella matkalla 1966 ja 1969
  • SM-kultaa viestissä 1967 ja 1972 (Asikkalan Raikas)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Urheilumme kasvot 2. Oy Scandia Kirjat Ab, 1972.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Urheilumme kasvot 2, s. 25
  2. a b c d Urheilumme kasvot 2, s. 302
  3. MM-mitalistit ja suomalaisten sijiotukset, miehet ssl.fi. Suomen Suunnistusliitto. Viitattu 10.11.2009.
  4. Urheilumme kasvot 2, s. 1424–1425
  5. Urheilumme kasvot 2, s. 1423
  6. Urheilumme kasvot 2, s. 1427