Veden poika
| Veden poika | |
|---|---|
| Halfawin, asfur al-sath | |
 |
|
| Ohjaaja | Férid Boughedir |
| Käsikirjoittaja | Férid Boughedir, Nouri Bouzid, Maryse Leon Garcia |
| Tuottaja |
Ahmed Bahaeddine Attia Sylvain Bursztejn |
| Säveltäjä | Anouar Braham |
| Kuvaaja | Georges Barsky |
| Leikkaaja | Moufida Tlatli |
| Tuotantosuunnittelija | Taieb Jallouli (käännä suomeksi) |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Tunisia, Ranska, Italia |
| Tuotantoyhtiö | Cinetelefilms, Scarabée Films, France Media |
| Ensi-ilta | 1990, Suomessa 1992 |
| Kesto | 95 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | arabia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Veden poika (Halfawin, asfur al-sath, ransk. Halfaouine – l’enfant des terrasses) on Férid Boughedirin ohjaama tunisialais-ranskalais-italialainen draamaelokuva vuodelta 1990. Siinä murrosikää lähestyvä, Tunisin kaupungin Halfaouinen kaupunginosassa 1970-luvulla varttuva Noura (ohjaajan veljenpoika Selim Boughedir) käy vielä muiden lasten kanssa naisten kylpylässä, mutta muutos alkaa olla väistämätön. Tarina seuraa koko yhteisön elämää Nouran kautta, jolla on lapsena pääsy naisten maailmaan ja poikana vapaus kulkea myös kodin ulkopuolisessa miesten maailmassa.[1][2]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Selim Boughedir | … | Noura |
| Mustapha Adouani | … | Si Azzouz |
| Rabia Ben Abdallah | … | La Jamila |
| Mohamed Driss | … | Salih |
| Helene Catzaras | … | Latifa |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veden poika oli Tunisian siihen asti suurimman menestyksen saanut elokuva, jonka tuotot olivat Hollywood-luokkaa. Kotimaassaan se myös jakoi mielipiteitä siitä, mitä valkokankaalla saa näyttää. Ensi-illan jälkeen poliitikot keskustelivat elokuvan levittämisen kieltämisestä, mutta eivät toimineet asiassa.[3]
Elokuva palkittiin kotimaansa Karthagon elokuvajuhlien lisäksi muun muassa Montrealin Vues d'Afrique -festivaaleilla, Egyptin Kairossa ja Espanjan Valenciassa. Se oli ehdokkaana parhaan esikoisohjauksen sarjassa Ranskan César-palkintogaalassa.[4]
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu Veden poikaa kauniisti kuvatuksi ja yksinkertaiseksi, raimusiikin tukemaksi tarinaksi. Hän antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2] Helsingin Sanomissa Mikael Fränti arveli Veden poikaa ensimmäiseksi Suomessa teatterilevityksen saaneeksi arabielokuvaksi. Hänestä Boughedir on synnynnäinen erotiikan kuvaaja, komediallinen, elämänmyönteinen ja valoisa, joka uskaltaa arvostella vallassaolijoita ja murtaa uskonnollisia tabuja.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Laaksonen, Satu: Veden poika (1990) (Arkistoitu – Internet Archive), Kavi 15.10.2004. Viitattu 16.11.2016.
- ↑ a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ Jauhiainen, Ilkka: Kamera kuin lapsen silmä. (Ohjaaja Boughedirin haastattelu.) Iltalehti, 18.7.1992, s. 91. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Halfaouine, l'enfant des terrasses africine.org. Viitattu 16.2.2025. (ranskaksi)
- ↑ Fränti, Mikael: Tunisialaispojan varttuminen. Helsingin Sanomat, 18.7.1992, s. 42. Näköislehti (maksullinen).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Veden poika Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Veden poika Elonet.
- Halfaouine: Child Of The Terraces (1990 movie; arvostelu ***/****) (englanniksi) (tvguide.com) (Arkistoitu – Internet Archive)