Vammaiskulttuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vammaiskulttuuri viittaa kokonaisuuteen, johon voidaan katsoa kuuluvaksi esimerkiksi vammaispoliittinen taide sekä vammaisten ihmisten yhteiset kokemukset ja historia, huumori, normit, arvot, elämäntavat ja käyttäytymissäännöt. Monilla vammaisilla ihmisillä on elämässään samankaltaisia kokemuksia, mikä on yksi tärkeä osa vammaiskulttuuria[1] [2]. Vammaiskulttuuria voidaan pitää alakulttuurina tai vaihtoehtokulttuurina[3].

Vammaiskulttuuri liittyy myös vammaispoliittiseen toimintaan ja vammaisten ihmisten aktivismiin. Vammaiskulttuurissa vammaiset ihmiset määrittelevät itse vammaisuuden.[3]

Suomessa vammaiskulttuurin käsite on nuori, se on alkanut muotoutua 2000-luvun alussa. Lisäksi vammaisliike ei ole ollut yhtä mieltä siitä, onko käsite tarpeellinen ja mitä se tarkoittaa.[1]

Kuurot käyttävät termiä kuurojen kulttuuri viitatessaan omaan kieli- ja kulttuuriyhteisöönsä.[4] Kuurot eivät yleensä identifioidu vammaisiksi ihmisiksi, vaan kieli- ja kulttuurivähemmistöksi.[5] [6]

Musiikkiala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vammaisten musiikkiprojekteja ovat muun muassa liikuntavammaisten musiikkiprojekti No problem[7].

Musiikin erityispalvelukeskus Resonaari pyrkii lisäämään yhdenvertaisia mahdollisuuksia musiikin opiskeluun.[8]

Nuotit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvionuotit ovat perinteisiä nuotteja helpompia hahmottaa.[9] Näkövammaiset muusikot voivat hyödyntää pistenuotteja tai suurennettuja nuotteja.[10] Pistenuotteja oli aiemmin hyvin vaikeaa opiskella, mutta vuonna 2019 julkaistu maksuton Opi pistenuotteja -oppimateriaali helpottaa tilannetta.

KynnysKino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kynnyskino on joka toinen vuosi Helsingissä ja Turussa järjestettävä vammaispoliittisen elokuvan katselmus. Vuonna 1997 järjestetyn ensimmäisen Kynnyskinon aiheena oli ihmiskuvan täydellisyyden ja epätäydellisyyden erilaiset puolet. Tapahtumien pääjärjestäjä on Kynnys ry, vammaisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö. [11] Juhlaan kuuluu myös kilpailusarja, jossa jaetaan palkinnot ja tunnustukset juhlan päätöspäivänä.[12]

Joensuun Parafest[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuussa vuodesta 2011 järjestetty elokuinen Parafest-tapahtuma on edistää yhdenvertaisuuttaa kulttuurin kautta. Festivaali on esteetön. Parafest tarjoaa vammaisille taiteilijoille mahdollisuuden saada esiin tuottamaansa taidetta ja tuo heidän taiteensa yleisön nähtäväksi ja kuultavaksi. Esiintyjiä ja osallistujia on muun muassa tanssin, musiikin, teatterin, kuvataiteiden ja elokuvan alalta. Järjestäjänä on Joensuun Parafestyhdistys ry.

Sarjakuvantekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjakuvapiirtäjä Kaisa Lekalla on amputoidut jalat. Värisokeutta on Asterixin piirtäjällä Albert Uderzolla ja Natashan piirtäjällä François Walthérylla. Ilmeisesti jotkut muut värittävät värikäsikirjoituksen pohjalta.lähde?

Teatteri Totti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteri Totti on vuonna 1987 perustettu viittomakielinen teatteri.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Könkkölä, Kalle: ”Vammaiskulttuurin nousu”, Toiset meistä. Galleria 2003 = Some of us: Gallery 2003., s. 17-18. Englund, Soile & Kantokorpi, Otso (toim.). Helsinki: Like, Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREA ry, TARU-projekti & Kellarikustannus, 2004.
  2. Solvang, Per Koren: From identity politics to dismodernism? Changes in the social meaning of disability art.. Alter - European Journal of Disability research, Revue européen de recherche sur le handica, 2012 6:3, s. 178–187. [www-sciencedirect-com.ezproxy.jyu.fi/science/article/pii/S1875067212000478?via%3Dihub Artikkelin verkkoversio].
  3. a b Barnes, Colin: [www.leeds.ac.uk/disability-studies/archiveuk/Barnes/Effecting%20Change.pdf Effecting change; disability, culture and art] 2003. The Disability Studies Archive UK. Viitattu 11.2.2018.
  4. Viittomakielisen opetuksen portti: Kuurojen kulttuuri viivi.fi. Viitattu 5.5.2011.
  5. Davis, Lennard J.: Enforcing normalcy: Disability, deafness, and the body, s. xii, xiv. Lontoo: Verso, 1995.
  6. Niemelä, Anna: "Joutuu vähän taisteleen". Tutkimus vammaisten ja kuurojen nuorten koulutuspoluista. Tutkimuksia 29., s. 10-11. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs, 2007. [www.esok.fi/esok-hanke/julkaisut/joutuu/otus29.pdf Teoksen verkkoversio].
  7. Markku Niiniluoto: V.Auer musisoi pyörätuolissa IT-lehti. 11/2008. Invalidiliitto. Viitattu 4.5.2011.
  8. Resonaarin musiikkikoulu Musiikin erityispalvelukeskus Resonaari. Viitattu 4.5.2011.
  9. Kuvionuottimenetelmä Musiikin erityispalvelukeskus Resonaari. Viitattu 5.5.2011.
  10. Pistenuotit pähkinänkuoressa Helsinki, Braille-neuvottelukunta, Celia - Näkövammaisten kirjasto. Viitattu 5.5.2011.
  11. Kynnyskino.info
  12. Kynnyskino, Kilpailusarja

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.