Valtionrautateiden eläkelaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Valtionrautateiden eläkelaitos oli aiemmin Suomessa toiminut eläkelaitos, jonka varoista maksettiin valtionrautateiden virkamiesten ja heidän leskiensä eläkkeet.[1] Valtionrautateiden eläkelaitos aloitti toimintansa vuonna 1882.[2]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkelaitoksen tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtionrautateiden eläkelaitoksen tarkoituksena oli antaa eläkkeitä osakkailleen ja näiden kuolinpesille.

Eläkelaitoksessa oli kuusi luokkaa, joissa vuotuinen eläke vaihteli virasta eroaville 2 400 markasta 1 400 markkaan sekä kuolinpesille 1 800 markasta 1 050 markkaan.[1]

Eläkkeiden maksaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kassan osakas, joka oli täyttänyt 55 vuotta sekä saanut eläkkeen saantia varten hyväkseen lukea vähintään 30 vuoden ajan, oli oikeutettu saamaan täyden eläkkeen siinä luokassa, jonka mukaan hän oli viimeksi suorittanut säädetyt maksut. Sellaiselle osakkaalle, joka oli ollut osallisena eläkelaitoksessa vähemmän kuin kymmenen vuotta, ei saanut antaa täyttä eläkettä vaan ainoastaan 18/24-osan siitä.[1]

Jos osakas kivulloisuuden tähden erosi taikka jos hänen toimensa lakkautettiin, hän oli siinä tapauksessa, että hän sai eläkkeen saantia varten lukea hyväkseen vähintään kahdentoista vuoden ajan, oikeutettu ikävuosiin katsomatta saamaan eläkkeen siinä luokassa, johon hän kuului.

Jos osakas, ennen kuin hän oli oikeutettu eläkkeen saantia varten lukemaan hyväkseen vähintään kaksitoista vuotta, oli saanut niin vaikean ruumiinvamman tai taudin, että hänen siitä syystä oli ollut pakko erota valtionrautateiden palveluksesta, hän oli oikeutettu saamaan 6/24-osaa eläkkeestä siinä luokassa, johon hän kuului, mutta tässä tapauksessa eläkemaksut oli suoritettava kahdeltatoista vuodelta.

Jos osakas oli kuollut, hänen kuolinpesälleen tuleva eläke oli siinä luokassa, johon vainaja oli kuulunut. Kuolinpesälle tuleva eläke oli jaettava tasan eläkkeeseen oikeutettujen kesken. Jos ainoastaan yksi eläkkeensaantiin oikeutettu oli olemassa, eläke oli suoritettava hänelle kuitenkin täysimääräisenä.[1]

Eläkkeen hakeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkehakemus oli tehtävä kirjallisesti eläkelaitoksen Helsingissä olevalle johtokunnalle. Hakemukseen oli liitettävä virallinen todistus, josta saatiin selville eläkkeeseen oikeutetun tai oikeutettujen nimi, syntymäpäivä ja maine sekä kuolinpesään nähden edesmenneen osakkaan nimi ja kuolinpäivä sekä lääkärintodistus, jos kivulloisuus tai ruumiinvamma ilmoitettiin eläkkeen perusteeksi. Hakemuksessa oli ilmoitettava, missä hakija halusi nostaa eläkkeen.[L 1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hakkila, Esko (toim.): ”Eläke”, Lakiasiain käsikirja, s. 158. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.
  2. https://runeberg.org/tieto/2/0355.html

Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen valtionrautateiden eläkelaitoksen ohjesääntö (17.3.1921), muutettuna 8.1.1931.