Valopaikannin
.jpg)
Valopaikannin eli geolokaattori (engl. light level geolocator) on pieni elektroninen laite, joka on kehitetty muuttolintujen muuttomatkan seuraamiseen auringon nousujen ja laskujen avulla. Sen avulla seurataan sellaisten lintujen muuttomatkoja, joille GPS-paikantimet ovat liian raskaita tai joista ei tule rengastamalla havaintoja kovin paljon.[1]
Valopaikantimen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valopaikannin yksinkertaisimmillaan koostuu valoanturista, muistipiiristä, nappiparistosta ja kellosta,[2] edellä mainittujen lisäksi siinä saattaa olla mukana lämpötila-, kosteus- ja johtavuusanturi.[1][3] Laitteiden paino on pienimmillään 0,3 grammaa, mutta niitä on myös painavampia isommille linnuille.[3][2] Niiden akun kesto on 0,5–5 vuotta.[4] Siinä ei ole lähetintä, joka lähettäisi kerätyn datan, ja sen vuoksi se on sopivin linnuille, jotka palaavat samoille paikoille vuosittain.[2][3]
Valopaikannin mittaa valoa ja se tallentaa valon määrää tietyin ajoin. Valon määrästä selvitetään auringon nousu- ja laskuajat, joista voidaan päätellä keskipäivä.[3] Laitteen kello on Greenwichin keskiajassa, ja sen sekä laitteen keskipäivän erotuksesta voidaan päätellä pituuspiiri, päivän pituudesta taas saadaan leveyspiiri.[3][5] Laitteen tarkkuus ei ole niin hyvä kuin GPS-paikannuksen, mutta sillä päästään noin 50–200 kilometrin tarkkuuteen.[1][3][6]
Valopaikannin kiinnitetään lintuun joko selkään erilaisilla joustavasta materiaalista, esimerkiksi silikonikumista,[1] tehdyillä valjailla tai muovisella renkaalla jalkaan, ja rengas voidaan lukita tipalla pikaliimaa jottei se lähde irti.[4] Valoanturin pitää jäädä esille niin etteivät esimerkiksi höyhenet estä valon pääsyä anturiin.[4]
Valopaikantimen käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valopaikantimella on Suomessa tutkittu ainakin vesipääskyn (Phalaropus lobatus) muuttomatkaa, josta ei ennen ole ollut tarkkaa tietoa.[1][6] Lintujen kaakkomuuton tutkimisessa sitä on käytetty lintujen keskeisten talvehtimisalueiden kartoittamiseen Aasiassa sekä muuttoreittien selvittämiseen, jotta voitaisiin suojella pysähdys- ja levähdysalueita.[7][8] Vesipääskyn lisäksi on pikkutyllin (Charadrius dubius), punavarpusen (Erythrina erythrina), viitakerttusen (Acrocephalus dumetorum), pikkusirkun (Schoeniclus pusillus) ja pohjansirkun (Schoeniclus rusticus) muuttomatkoja kaakkoon seurattu valopaikantimella.[7]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valopaikantimen kehittämisessä ovat olleet uranuurtajina insinööri Vsevolod Afanasyev ja British Antarctic Surveyn tutkijat, jotka kehittivät ensimmäiset laitteet vuonna 1990 jättiläisalbatrossin (Diomedea exulans) seuraamiseen ja tutkimiseen. Vaikka se ei ole napa-alueiden lähellä kovin luotettava laite niin sielläkin voidaan hämärän perusteella arvioida sijaintia. Valopaikantimessa on sen rajoitteisuuksista huolimatta hyvinä puolina sen keveys ja pitkäikäisyys.[9] Se on myös esimerkiksi GPS-paikanninta edullisempi valmistaa.[9][10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Vanhala, Ville: Vesipääsky lensi Kilpisjärveltä Somalian rannikolle selässään valopaikannin Seura -lehti. 7.11.2016. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ a b c Järvinen, Hannu: Onpa pikkuruinen keksintö: 0,3 gramman valopaikannin kertoo, miten muuttolinnut viettävät talvensa. Aamulehti. 25.4.2017. Arkistoitu 25.4.2017. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ a b c d e f Luonto lähellä - valopaikannin ja lintujen muuttomatka (video) Yle - Areena. 5.12.2016. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ a b c Fox, James W.: Intigeo® series geolocator (pdf) joulukuu 2017. Migrate Technology Ltd. Viitattu 16.4.2018 (englanniksi) .
- ↑ Talvio, Jukka: Esimerkki pituuspiirin ja leveyspiirin määrittämisestä auringosta keskipäivällä Paikanmääritys tähdistä. 2013. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ a b Virtanen, Hannu: Uudella tekniikalla paljastui vesipääskyjen talvikoti ja reitti sinne. Aamulehti. 19.12.2015. Arkistoitu 18.4.2018. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ a b Jaakkonen, Tuomo & Piha, Markus: Aasiassa talvehtivat linnut LUOMUS. 27.8.2015. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ Rengastus BirdLife Suomi ry. 2018. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ a b Afanasyev, Vsevolod: A miniature daylight level and activity data recorder for tracking animals over long periods 14.6.2003. National Institute of Polar Research. Arkistoitu 16.2.2022. Viitattu 16.4.2018 (englanniksi) .
- ↑ Archival geolocators for tracking birds Migrate Technology Ltd. Viitattu 16.4.2018 (englanniksi) .
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Queensland Wader Study Group :: Shorebird research and conservation in Queensland, Australia (englanniksi)
- The Migratory Connectivity Project Technology - The Migratory Connectivity Project (englanniksi)
- PLOS.org: Year-Round Tracking of Small Trans-Saharan Migrants Using Light-Level Geolocators (englanniksi)
- University of Oklahoma - Animal Migration Research Group (englanniksi)
- The Migratory Connectivity Project Geolocators (englanniksi)
- M-Series Geolocators. Biotrack. Arkistoitu 17.4.2018. (englanniksi)