Pikkusirkku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkusirkku
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Sirkut Emberizidae
Suku: Pajusirkut Schoeniclus
Laji: pusillus
Kaksiosainen nimi

Schoeniclus pusillus
Pallas, 1776

Synonyymit
  • Emberiza pusilla
Katso myös

  Pikkusirkku Wikispeciesissä
  Pikkusirkku Commonsissa

Pikkusirkku (Schoeniclus pusillus) on pienikokoinen, Euraasian taigavyöhykkeellä pesivä sirkkulaji. Suomessa laji esiintyy levinneisyysalueensa läntisellä reunalla ja levinneisyys painottuu Itä-Suomeen ja Lappiin. Suomessa lajin kanta on luokiteltu elinvoimaiseksi.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 12–14 senttimetriä ja paino 13–19 grammaa. Pää kastanjanruskea, päälaki musta ja sen poikki kulkee pitkittäinen kastanjanruskea päälaenjuova. Korvanpeitinhöyhenillä musta kaari. Nokan harja on suora. Juhlapukuisen koiraan pään värit ovat keskimäärin kirkkaammat kuin naaraan. Vanhoilla pikkusirkuilla on täydellinen sulkasato loppukesällälähde?.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkusirkku kuuluu siperialaiseen lajistoon. Laji tavattiin Suomessa ensi kerran Ivalossa vuonna 1935. Parimääräksi Suomessa on arvioitu keskimäärin 21 000 (13 000 – 33 000)[3], pääosin Kainuussa ja Lapissa. Muuttoaikana hyvin harvalukuinen muualla Suomessa. Keväällä saapuu toukokuussa, syksyllä lähtee pääosin syyskuussa, mutta muutamia talvihavaintojakin tunnetaan. Levinnyt Siperian pohjoisosiin, talvehtii Kaakkois-Aasiassa.[1] Euroopan unionin alueella pikkusirkkuja pesii 12 600 – 33 200 paria, joista 50–430 paria Ruotsissa ja loput Suomessa.[4] Esiintyy harvoin Alaskassa useimmiten syksyisin.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa pikkusirkkujen suosikkipesimäympäristöjä ovat kosteat rämeet ja ojitetuille soille perustetut taimikot[6]. Muuttoaikana erilaiset rikkaruohokentät, ojat ja pellot ovat sille otollista ympäristöä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkusirkun muna.

Pesä on maassa varvikon suojassa. Munia on 4–6, ja niitä haudotaan 11–12 päivää. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä jo viikon ikäisinä, mikä on lyhimpiä varpuslinnuilla todettuja pesäpoikasaikoja. Poikaset ovat lentokykyisiä vajaan 2 viikon ikäisinä. Molemmat emot kuitenkin huolehtivat niistä maastossa vielä 1–2 viikkoa. Ensimmäinen pesye kesäkuussa ja usein toinen pesye heinäkuussa.

Ääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kutsuääni terävä ”tsik”, lähes täysin identtinen pohjansirkun vastaavan äänen kanssa. Laulu muistuttaa sekä paju- että peltosirkkua, esimerkiksi ”trytrytrytry svii sjy sjy tju-ti”.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyönteiset, hämähäkit, siemenet ja muut kasvinosat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Schoeniclus pusillus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Pikkusirkku – Emberiza pusilla Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Aleksi Lehikoinen, Antti Below, Aili Jukarainen, Toni Laaksonen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa, Ari Rajasärkkä, Pekka Rusanen, Päivi Sirkiä, Juha Tiainen & Jari Valkama: Suomen lintujen pesimäkantojen koot Linnut 2018 -vuosikirja. BirdLife Suomi. Viitattu 27.12.2023.
  4. Population status and trends at the EU and Member State levels Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 22.1.2024. (englanniksi)
  5. Little Bunting Audubon. 13.11.2014. Viitattu 6.6.2021. (englanniksi)
  6. Pikkusirkku - levinneisyys Suomessa - Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 30.11.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]