Pikkusirkku
| Pikkusirkku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sirkut Emberizidae |
| Suku: | Pajusirkut Schoeniclus |
| Laji: | pusillus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Schoeniclus pusillus |
|
| Synonyymit | |
|
|
 |
|
| Katso myös | |
Pikkusirkku (Schoeniclus pusillus) on pienikokoinen, Euraasian taigavyöhykkeellä pesivä sirkkulaji. Suomessa laji esiintyy levinneisyysalueensa läntisellä reunalla ja levinneisyys painottuu Itä-Suomeen ja Lappiin. Suomessa lajin kanta on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 12–14 senttimetriä ja paino 13–19 grammaa. Pää kastanjanruskea, päälaki musta ja sen poikki kulkee pitkittäinen kastanjanruskea päälaenjuova. Korvanpeitinhöyhenillä musta kaari. Nokan harja on suora. Juhlapukuisen koiraan pään värit ovat keskimäärin kirkkaammat kuin naaraan. Vanhoilla pikkusirkuilla on täydellinen sulkasato loppukesällä lähde?.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkusirkku kuuluu siperialaiseen lajistoon. Levinnyt Siperian pohjoisosiin, talvehtii Kaakkois-Aasiassa.[1]
Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 2,5–3,5 miljoonaa paria, joista 99 prosenttia Venäjän puolella. Lisäksi lajia pesii Suomessa, Ruotsissa (50–430 paria) ja Norjassa (15–50 paria).[3] Esiintyy harvoin Alaskassa useimmiten syksyisin.[4]
Suomen hajanainen levinneisyysalue sijoittuu Pohjois-Karjalan pohjoisosista Metsä-Lappiin, mutta pesimätiheydet ovat suurimpia itärajan tuntumassa.[5] Pikkusirkku on ollut Suomessa 1900-luvulla pääosin huomattavasti nykyistä harvalukuisempi. Kanta alkoi kasvaa etenkin 1970-luvulta 1980-luvulle.[5] Viime vuosina Suomen-pesimäkanta on kuitenkin voimakkaasti pienentynyt.
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 13 000 | 40 000 | |
| 2013–2018 | 12 635 | 21 034 | 32 734 |
| 2019–2024 | 4 100 | 9 100 | 18 000 |
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Pikkusirkun arvo on 271 euroa.[8]
Muuttoaikana hyvin harvalukuinen muualla Suomessa. Keväällä saapuu toukokuussa, syksyllä lähtee pääosin syyskuussa, mutta muutamia talvihavaintojakin tunnetaan.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa pikkusirkkujen suosikkipesimäympäristöjä ovat kosteat rämeet ja ojitetuille soille perustetut taimikot.[5] Muuttoaikana erilaiset rikkaruohokentät, ojat ja pellot ovat sille otollista ympäristöä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on maassa varvikon suojassa. Munia on 4–6, ja niitä haudotaan 11–12 päivää. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä jo viikon ikäisinä, mikä on lyhimpiä varpuslinnuilla todettuja pesäpoikasaikoja. Poikaset ovat lentokykyisiä vajaan 2 viikon ikäisinä. Molemmat emot kuitenkin huolehtivat niistä maastossa vielä 1–2 viikkoa. Ensimmäinen pesye kesäkuussa ja usein toinen pesye heinäkuussa.
Ääni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kutsuääni terävä ”tsik”, lähes täysin identtinen pohjansirkun vastaavan äänen kanssa. Laulu muistuttaa sekä paju- että peltosirkkua, esimerkiksi ”trytrytrytry svii sjy sjy tju-ti”.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyönteiset, hämähäkit, siemenet ja muut kasvinosat.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Solonen, Tapio 1985: Suomen linnusto. – Lintutieto. Helsinki. ISBN 951-95560-5-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 BirdLife International: Schoeniclus pusillus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Pikkusirkku – Emberiza pusilla Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Little Bunting, Emberiza pusilla (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 12.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Little Bunting Audubon. 13.11.2014. Viitattu 6.6.2021. (englanniksi)
- 1 2 3 Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 13.4.2024.
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 15.11.2025.
- ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 15.11.2025.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 17.11.2025.