Valkopäätiainen
| Valkopäätiainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tiaiset Paridae |
| Suku: | Sinitiaiset Cyanistes |
| Laji: | cyanus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Parus cyanus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Valkopäätiainen (Cyanistes cyanus) on sinitiaiselle läheistä sukua oleva tiainen, jota tavataan Tyyneltämereltä Itä-Eurooppaan, Siperian eteläpuolisilla alueilla. Laji on luokiteltu elinvoimaiseksi ja viihtyy paikkalintuna erityisesti joenvarsien lehtimetsissä.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkopäätiainen on pituudeltaan 12–13 cm, ja se painaa 11–13 g. Se on kuin sinitiaisen vaalea kopio: päälaki ja alapuoli ovat valkoiset ja siivellä on valkoiset kuviot. Pyrstössä on laajat valkoiset reunakuviot. Muu puku on väriltään hailakan sininen.
On esitetty, että viimeinen jääkausi eristi sini-/valkopäätiaislajin kahdeksi erilliseksi populaatioksi, joiden muuntelu kehittyi eri suuntaan. Lajit risteytyvät keskenään.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkopäätiaista tavataan Tyyneltämereltä Itä-Eurooppaan, Siperian eteläpuolella. Laji on paikkalintu, vaikka joskus esiintyy lyhytmatkaista vaeltelua. Sen elinalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, Euroopan kannan koko on 5 800–22 000 yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen.[1] Suomessa lajia on havaittu noin 30 kertaa, ja nykyään havaintoja kertyy vain satunnaisesti. 1970-luvulla laji pesi varmuudella kahdesti, Tohmajärvellä ja Turussa. Valkopäätiainen havaittiin vuonna 2007 Uuraisilla[2] (Rariteettikomitea ei ole vielä tarkastanut havaintoa) ja 30. tammikuuta vuonna 2010 Siikajoella,[3] sekä loppusyksyn 2015 ja kevään 2016 aikana Helsingin Fastholmassa.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkopäätiainen viihtyy erityisesti joenvarsien lehtimetsissä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkopäätiainen pesii puussa tai seinässä olevaan koloon. Naaras munii kymmenkunta valkoista munaa, joissa on punaruskeita pilkkuja. Se hautoo kaksi viikkoa. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia 17-20 päivän ajan.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkopäätiainen syö keväästä syksyyn hyönteisiä ja muita selkärangattomia, talvella siemeniä ja pähkinöitä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Cyanistes cyanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Lajien ensihavainnot Keski-Suomessa Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys.
- ↑ Lintutilanne Suomessa 2.2.2010 www.birdlife.fi. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 19.2.2010.
- ↑ Oiseaux.net
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuorisalo, Timo (artikkelissa Evoluutio ei ole uskon asia, toim. Roope Lipasti) 2006: – Turun Sanomat. Viikkoliite 9.9.2006 s. 3. Turku.
- Järvinen, Hannu M. & Rauste, Visa 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* pesivänä Tohmajärvellä 1973. – Lintumies 2.1976 s. 58. SLY.
- Hurme, Timo 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* Vaasassa 1973. – Lintumies 2.1976 s. 58. SLY.
- Jokinen, Markku, Jussila, Matti, Kuikka, Yrjö, Lehtinen, Ossi, Palmgren, Jörgen & Uusivuori, Pertti 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* Helsingissä 1973. – Lintumies 2.1976 s. 59. SLY.
- Lehtonen, Raimo 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* risteytyneenä sinitiaisen kanssa Turussa. – Lintumies 2.1976 s. 59. SLY.
- Liesma, Jorma 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* Valkeakoskella 1975. – Lintumies 2.1976 s. 60. SLY.
- Tiussa, Jouko 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* Pyhäselällä 1973. – Lintumies 2.1976 s. 59. SLY.
| ||||||||||