Vaappu-uistin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaappu

Vaappu-uistin on pienen kalan muotoinen viehe, jonka uintiliike jäljittelee kalan uintia. Se soveltuu muun muassa hauen, ahvenen, kuhan ja lohikalojen pyyntiin.

Tekniset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Materiaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmin vaappu-uistimien rungot tehtiin puusta, minkä vuoksi niitä kutsutaan puukaloiksi. Nykyisin käytetään puulajeista pääasiassa balsaa, sekä erilaisia muoveja tai solumuoveja. Vaapun sisälle on kiinnitetty teräslanka, jonka ulkoneviin silmukoihin siima ja koukut kiinnitetään. Siiman kiinnityssilmukan alapuolella on nokkalevy eli uintilista, joka on tavallisimmin kirkasta muovia ja kovaan käyttöön tarkoitetuissa vieheissä ruostumatonta terästä. Nokkalevy voidaan muotoilla myös vieheen runkomateriaalista.

Materiaalien ja painotuksen mukaan määräytyy, onko valmis vaappu kelluva (floating), uppoava (sinking) vai paikallaan pysyvä (suspending), kun nokkalevyn vaikutusta ei huomioida.

Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uidessaan vaapun takapää keinahtelee puolelta toiselle, mikä muistuttaa hieman kalan uintia. Vaapun muoto ja massa, nokkalevyn koko ja kulma, nokkalenkin sijainti sekä kelausnopeus vaikuttavat uintiliikkeen nopeuteen, voimakkuuteen ja epäsäännöllisyyteen. Uintisyvyys määräytyy pääasiassa nokkalevyn koon ja kulman perusteella. Siimaan nähden pienessä kulmassa sijaitseva suuri nokkalevy vetää uistimen syvälle, kun taas siimaan nähden hieman alle 90 asteen kulmassa oleva nokkalevy pitää vieheen lähellä pintaa. Sitä suurempi kulma, liian pieni tai suuri nokkalevy tai nokkalevyn puuttuminen aiheuttaa vieheen pysymisen pinnalla. Yleensä pinnalla uivaksi tarkoitetut vieheet jäljittelevät uintiliikkeeltään haavoittunutta kalaa.

Väri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaappujen värivalikoima on valtava. Tavallisia värivaihtoehtoja ovat luonnossa esiintyviä saaliskaloja jäljittelevät värit sekä räikeät ärsykevärit, jotka pyrkivät muulla tavoin herättämään petokalojen saalistusvaiston.

Ääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vieheen ärsyttävyyttä voidaan tehostaa asentamalla vieheen sisään valmistusvaiheessa esimerkiksi teräskuulia, jotka kolisevat uintiliikkeen tahdissa ja herättävät petokalojen huomion jo kaukaa.

Pintavaappu-uistimet ja jerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaapuiksi lukeutuvat myös pintakalvossa uivat, muun muassa hauelle ja taimenelle suunnatut pintavaaput sekä erityisesti hauelle tarkoitetut jerkkivaaput. Näissä uudemmissa vaapputyypeissä on harvemmin nokkalevyä, mikä saattaa vaatia kalastajalta jonkinlaista uittamistyyliä vaapun uinnin aikaansaamiseksi. Näitä vieheitä ei siis kelata suoraan kuten muita viehetyyppejä, vaan uintiliike luodaan vavan nykäyksillä tai kelausrytmin muutoksin.

Hauen jerkkikalastus alkoi yleistyä Suomessa vuosien 2003 – 2004 vaiheilla, ja on nykyään varsin suosittua varsinkin etelärannikollamme. Pikkuhiljaa jerkkaus on saanut suosiota myös sisävesillä. Haukijerkit ovat usein varsin kookkaita, pituudeltaan noin 10 – 20 -senttisiä ja painoltaan noin 30 – 150 -grammaisia.