Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen
The Pink Panther Strikes Again
Ohjaaja Blake Edwards
Käsikirjoittaja Blake Edwards
Frank Waldman
Tuottaja Blake Edwards
Pääosat Peter Sellers
Herbert Lom
Lesley-Anne Down
Burt Kwouk
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Ensi-ilta 1976
Kesto 103 min.
Alkuperäiskieli englanti
Seuraaja Vaaleanpunaisen pantterin kosto
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen on vuonna 1976 ensi-iltansa saanut neljäs virallinen Vaaleanpunainen pantteri -elokuva. Elokuvan ohjasi edellisten osien tapaan Blake Edwards, ja pääosassa hölmöä ranskalaista etsivää Jacques Clouseauta esittää Peter Sellers. Muissa keskeisissä rooleissa esiintyvät Herbert Lom, Burt Kwouk, Lesley-Anne Down ja André Maranne. Elokuva on sarjan ensimmäinen Vaaleanpunainen Pantteri-nimellä kulkeva elokuva, jossa kyseinen timantti ei esiinny. Pantteri-teema oli kuitenkin saanut sen verran nimeä (johtuen pitkälti sarjan alkutunnuksissa esiintyvästä eläinhahmosta), että sitä käytettiin jatkossakin Closeaun yhteydessä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ylikomisario Clouseaun entinen esimies Charles Dreyfus (Herbert Lom) on tullut Clouseaun takia hulluksi ja joutunut mielisairaalaan. Häntä pidetään kuitenkin jo täysin toipuneena ja valmiina palamaan poliisin hommiin, kunnes Clouseau saa taas Dreyfusin sekoamaan. Dreyfus karkaa sairaalasta ja värvää joukkoihinsa Ranskan vaarallisimmat rikolliset joiden on määrä murhata Clouseau. Dreyfusin joukot kidnappaavat lisäksi professori Fassbenderin (Richard Vernon) ja tämän tyttären, sillä Dreyfus haluaa professorin rakentavan hänelle "tuomiopäivän aseen", jolla hän pystyisi tekemään tuhoa ja kiristämään ihmisiä, jotta Clouseau murhattaisiin. Valtioiden korkeimmat tahot lähettävätkin parhaat agenttinsa Clouseaun perään, sillä Dreyfus tuhoaa YK:n päämajan ja näyttää voimansa.

Clouseau matkustaa Saksaan Olutfestivaaleille, sillä hän saa vihjeen Dreyfusin olinpaikasta. Clouseau ei tapaakaan festivaaleilla Dreyfusia, sen sijaan eri maiden agentit yrittävät useaan otteeseen salamurhata ylikomisarion, mutta tämä selviää aina murhayrityksistä "hulluntuurilla" edes tietämättä henkensä olevan vaarassa. Lopulta Clouseau jopa ihastuu venäläiseen naisagenttiin, Olga Bariosovaan (Lesley-Anne Down).

Clouseau saa vihiä, että hullu Dreyfus asuu vanhassa linnassa Saksassa ja niinpä hän naamioituu saksalaiseksi hammaslääkäriksi päästäkseen sisään linnaan nappaamaan Dreyfusin. Samaan aikaan Dreyfus suunnittelee tuhoavansa koko Englannin. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistu, sillä Clouseau kääntää vahingossa aseen laukaisinta ja ase tuhoaakin Dreyfusin.

Joidenkin Vaaleanpunainen pantteri -elokuvien keskeisten hahmojen kuten Clouseaun palvelijan Cato Fongin (Burt Kwouk) ja ylikonstaapeli Francois Chevalierin (André Maranne) rooli on aikaisempia elokuvia pienempi.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen kutsuu elokuvaa sarjassaan edelleen toimivaksi ja hykerryttäväksi ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa elokuvalle kolme tähteä neljästä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  2. The Pink Panther Strikes Again ★★★ 1976 (PG), VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 14.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).