Välitystuomio (Menandros)
| Välitystuomio | |
|---|---|
| Ἐπιτρέποντες | |
| Kirjoittaja | Menandros |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | komedia |
| Tapahtumapaikka ja -aika | Akharnain demos, Attika, Kharisioksen ja Khairestratoksen talojen edusta |
| Kantaesitys | 304 eaa. jälkeen |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | juopuneita nuorukaisia |
Välitystuomio (m.kreik. Ἐπιτρέποντες, Epitrepontes, ”Puoleenkääntyjät”) on Menandroksen kirjoittama, niin kutsuttua uutta komediaa edustanut antiikin kreikkalainen komedia. Se on säilynyt nykyaikaan vain osittain.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Menandros eli ja kirjoitti 300-luvun eaa. lopulla ja 200-luvun eaa. alussa. Komedia Välitystuomio on ajoitettu tarkemmin vuoden 304 eaa. jälkeiseen aikaan. Vielä 1800-luvun alkupuolella komediasta tunnettiin vain noin 60 runosäettä lainauksina muussa antiikin kirjallisuudessa.[1] Tämän jälkeen komediasta on löydetty useita papyruskatkelmia muun muassa osana Oksyrhykhoksen papyruksia.[2]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Välitystuomio edustaa tyyliltään ja henkilöhahmoiltaan niin kutsuttua uutta komediaa. Se koostuu viidestä näytöksestä. Näytelmästä on säilynyt 773 runosäettä, mikä tekee noin kaksi kolmasosaa arvioidusta noin 1 225 alkuperäisestä säkeestä.[1] Niiden perusteella sen juoneesta saa melko hyvän kuvan.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näytelmä sijoittuu Akharnain demokseen Attikassa. Kharisios on ollut työmatkalla viisi kuukautta häidensä jälkeen. Hänen poissa ollessaan hänen vaimonsa Pamfile synnytti lapsen, ja hylkäsi sen säilyttääkseen maineensa ja avioliittonsa, sillä lapsi syntyi liian aikaisin ollakseen avioliitosta. Kharisios sai tietää tapahtuneesta heti palattuaan, sillä hänen uskollinen orjansa Onesimos oli nähnyt Pamfilen vanhan palvelijattaren jättävän lapsen metsään yhdessä tunnusesineiden kanssa (jotta tämä voisi tarvittaessa todistaa henkilöllisyytensä).[3]
Näytelmä alkaa siitä, että paljastus on saanut aikaan perhekriisin. Kharisios on hylännyt vaimonsa, muuttanut naapuriin ystävänsä, poikamies Khairestratoksen luokse, ja hukuttaa surujaan viiniin ja naisiin. Kharisios kuitenkin rakastaa edelleen vaimoaan, minkä vuoksi hänen hankkimansa kallispalkkainen hetaira Habrotonon joutuu valittamaan, ettei Kharisios suostu koskemaan häneen, vaan ainoastaan valittaa hänelle rakkaussurujaan.[3]
Ennen pitkää paljastuu kuitenkin, että Pamfilen synnyttämä lapsi onkin todellisuudessa Kharisioksen lapsi. Kharisios oli nimittäin maannut väkisin erään nuoren neidon ollessaan humalassa Tauropolia-juhlassa neljä kuukautta ennen häitään. Tämä neito oli Pamfile. Koska tuolloin oli ollut pimeää, kumpikaan ei tunnistanut toisiaan myöhemmin.[3][4]
Näytöksessä kaksi suoritetaan komedialle nimen antanut ”välitystuomio”, joka koskee hylättyä vauvaa. Sen olivat löytäneet metsästä orjat Syros ja Daos, jotka kiistelevät lapsen mukana löytyneistä helyistä. Korut ovat Daoksella, kun taas lasta kantaa Syroksen vaimo. Heitä vastaan tulee Smikrines, Pamfilen äreä vanha isä. Hän on menossa Kharisioksen luokse valittamaan tämän käytöksestä; ei kuitenkaan siitä, että tämä on palkannut prostituoidun, vaan siitä, että Habrotonon on niin kallis, että Kharisios tuhlaa tähän kaikki myötäjäisensä. Daos ja Syros kääntyvät Smikrineen puoleen, jotta tämä voisi toimia puolueettomana tuomarina sen suhteen, kummalla heistä olisi oikeus vauvaan ja helyihin.[3]
Lopulta totuus lapsesta ja tapahtumista selviää kaikille, ja Kharisios ja Pamfile palaavat yhteen. Näytelmä on todennäköisesti päättynyt tavanomaisesti juhla-ateriaan.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Hirvonen, Kaarle: Komedian esittely teoksessa Menandros 1977, s. 139.
- ↑ Fontaine, Michael & Scafuro, Adele C.: The Oxford Handbook of Greek and Roman Comedy, s. 248. Oxford Handbooks. OUP USA, 2014. ISBN 0199743541. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Damen, Mark: Greek New Comedy: Menander, The Litigants (Epitrepontes), selections Classical Drama and Society. Utah State University. Viitattu 6.4.2020.
- ↑ Bathrellou, Eftychia: Menander's Epitrepontes and the Festival of the Tauropolia. Classical Antiquity, October 2012, 31. vsk, nro 2, s. 151–192. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Menandros 1977, s. 168.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Menandros: Välitystuomio. Teoksessa Viisi komediaa. Ärmätti; Samoksen nainen; Kilpi; Keritty kaunotar; Välitystuomio. Suomennos Kaarle Hirvonen. Helsinki: Gaudeamus, 1977. ISBN 951-662-199-6.
Tekstilaitoksia ja käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Menandri reliquiae selectae. Toim. F. H. Sandbach. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1990. ISBN 978-0-19-814737-4.
- Menander: Epitrepontes. Teoksessa Menander: Aspis. Georgos. Dis Exapaton. Dyskolos. Encheiridion. Epitrepontes. Menander Volume I. Käännös W. G. Arnott. Loeb Classical Library 132. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1979. ISBN 9780674991477.
- Menander (of Athens.): Epitrepontes. Toimittanut ja kääntänyt Stanley Ireland. Aris & Phillips classical texts. Classical texts, ISSN 0953-7961. Aris & Phillips, 2010. ISBN 9780856688331.
- Menander: The Arbitration: The Epitrepontes of Menander. Toimittanut ja kääntänyt Gilbert Murray. Routledge Revivals. Taylor & Francis, 2015. ISBN 9780415730389.
Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Capps, Edward: The Plot of Menander's Epitrepontes. The American Journal of Philology, 1908, 29. vsk, nro 4, s. 410–431. Artikkelin verkkoversio.
- Furley, William D.: Menander Epitrepontes. Bulletin of the Institute of Classical Studies. Supplement, 2009, 106. vsk, s. iii, vi-vii, ix-xi, 1-35, 37-257, 259-275, 277-290. Artikkelin verkkoversio.