Uusi-Siperia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uusi-Siperia
Но́вая Сиби́рь
Sijainti
Saariryhmä
Merialue
Korkein kohta
79 mView and modify data on Wikidata
Pinta-ala
6 200 km² [1]
Kartta

Uusi-Siperia (ven. Но́вая Сиби́рь) on Venäjän pohjoispuolella Laptevinmeren ja Itä-Siperian meren välissä oleva, Anjousaarten itäisin saari. Se on Uuden-Siperian saarista pohjoisin, ja sen pinta-ala on likimain 6 200 neliökilometriä, jolla se on sijoitettu suurimpien saarten listalla sijalle 102. Uuden-Siperian maaperä on alavaa ja pääosin tundrakasvillisuuden peitossa.

Saaren maapohja koostuu myöhäisliitukaudelta asti kulkeutuneista klastisista sedimenteistä. Sedimentit puolestaan koostuvat erilaisista harmaista ja vihreänharmaista hiekka- ja hiesukerroksista, sekä ruskeaa kivihiiltä sisältävistä kerroksista. Uuden-Siperian saarella on huomattavan paljon pystysuoria puunrunkoja, tukkeja, lehtien jälkiä ja muita kasvien jäänteitä, joiden runsas määrä johtuu siitä, että ne ovat olleet luonnolle alttiina rantakallioilla ja etelärannikon ylängöillä.[2][3] Tukkien ja puunrunkojen runsauden vuoksi varhaiset tutkijat ja paleobotanistit alkoivat kutsua Derevyannye Hillsin ylänköjä nimillä "Wood Mountains" eli Metsävuoret ja "Tree Mountain" eli Puuvuori.[2][4]

Erilaisia itiökasveja käsittävä tundrakasvillisuus verhoaa Uutta-Siperiaa. Tundra muodostuu hyvin matalakasvuisesta ruohosta, kaisloista, sammalista ja jäkälistä, jotka peittävät kukin joko osittain tai kokonaan saaren maaperää.

Venäläinen tutkija ja kauppias Jakov Sannikov oli tunnetusti ensimmäinen eurooppalainen Uuden-Siperian saarelle astunut. Hän löysi sen eräällä monista tutkimusretkistään vuonna 1806.[5]

  1. New Siberian Islands Wayback Machine. Arkistoitu 23.12.2010. Viitattu 4.8.2013. (englanniksi)
  2. a b Alexander Armstrong: A Personal Narrative of the Discovery of the North-west Passage, s. 616. Hurst and Blackett Publishers, 1857. ISBN 9780217341899. (englanniksi)
  3. Richard C. Taylor: Statistics of Coal: The Geographical and Geological Distribution of Mineral Combustibles or Fossil Fuel, s. 754. Philadelphia: J.W. Moore, 1848. ISBN 9781279830840. (englanniksi)
  4. Peter Kropotkin: Hurst and Blackett Review: Baron Toll on New Siberia and the Circumpolar Tertiary Flora, s. 95–98. The Geographical Journal, 1900. (englanniksi)
  5. William J. Mills: Exploring polar frontiers: a historical encyclopedia. Oxford, Iso-Britannia: ABC CLIO Publishers, 2003. ISBN 9781576074220. (englanniksi)