Uudenkaupungin apokalyptinen madonna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uudenkaupungin apokalyptinen madonna
Nimi Uudenkaupungin apokalyptinen madonna
Tekijä Marquard Hasse
Valmistumisvuosi 1410—1424
Taiteenlaji puuveistos, maalattua tammea ja lehtikultaa
Korkeus 90 cm
Leveys 55 cm
Sijainti Kansallismuseo
Paikkakunta Helsinki

Uudenkaupungin apokalyptinen madonna on veistosreliefi, jonka on tehnyt tallinnalainen Marquard Hasse noin vuonna 1430.[1]

Johanneksen ilmestyksestä peräisin oleva apokalyptinen madonna oli varsinkin 1400-luvulta alkaen suosittu Neitsyt Marian kuvatyyppi, jossa Maria seisoo kuunsirpin päällä auringonsäteiden ympäröimänä. Aiheella oli erityistä uskonnollista merkitystä. Lopunajat tuntuivat olevan lähellä. Lisäksi paavi Sixtus IV:n sanotaan luvanneen vuonna 1470 tuhansia aneita niille, jotka lukevat Marian rukouksen aurinkoon pukeutuneina Marian kuvan ääressä.[1]

Suomessa on ollut muitakin apokalyptisiä madonnoja, sekä veistoksia että kalkkimaalauksia. Uudenkaupungin veistos on näistä ensimmäinen. Reliefi on ollut keskushahmona alttarikaapissa, josta se on ainoa säilynyt osa.[2]

Veistoksen huomiota herättävimpiä värejä ovat kulta ja sininen. Madonnan vartalo on taipunut loivaan s-asentoon gotiikan madonnien tapaan. Marian puvun etupuolella on voimakkaita draperioita. Hänen mekkonsa ja päällysviittansa peittävät jalat, joista näkyy punainen kengänkärki. Marian päässä on valkoinen liina ja sen päällä osin tuhoutunut kultainen kruunu.[2]

Veistoksen alaosassa on ihmiskasvoinen siniharmaa kuu, jonka oikealle puolelle on polvistunut rukoilemaan haarniskaan pukeutunut ritari Gideon. Marian neitsyyteen viittaava lampaantalja on hänen edessään. Alareunassa on myös kaksi pientä enkeliä, jotka pitelevät Marian helmaa. Reliefin ympärillä olleesta siniharmaasta pilvikehyksestä on jäljellä vain alin osa. Alhaalla vasemmalla on vielä kohtaus, jossa kruunattu sibylla osoittaa etusormellaan Mariaa ja lasta keisari Augustukselle. Keisari istuu sinisellä valtaistuimella. [2] Legendan mukaan Tiburin sibylla olisi esitellyt näyn apokalyptisestä madonnasta keisari Augustukselle jo Kristuksen syntymän aikoihin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nikkemedia: Keskiajan taidehistoriaa (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 13.9.2010.
  2. a b c Vuorela, Anu: Auringon ja kuun madonna: Neitsyt Maria apokalyptisena naisena ja kuvatyypin edustajat Suomessa, s. 9-10. Mirator: Monikielinen keskiajan tutkimukseen erikoistunut verkkojulkaisu, lokakuu 2002. Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto. Artikkeli PDF-muodossa.