Usvameriahven
| Usvameriahven | |
|---|---|
 Usvameriahven Punaisessameressä |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
| Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
| Suku: | Epinephelus |
| Laji: | malabaricus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
Usvameriahven[4] (Epinephelus malabaricus) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_(8502061051).jpg)
Usvameriahvenen tavanomainen pituus on 12–76 senttimetriä. Maksimissaan se voi kasvaa noin 115 senttimetrin mittaiseksi.[1] Pää ja ruumis ovat väritykseltään ruskehtavia ja niissä on pieniä, toisistaan erillään olevia mustia täpliä jotka ulottuvat myös rintaevän ja leukojen alueelle. Siellä täällä pään ja ruumiin alueella on myös valkeita pilkkuja ja läikkiä. Ruumiin etuosan kyljissä on tumman oranssinpunaisia tai punertavia täpliä. Kyljessä on usein viisi vinoa, epäsäännöllisen muotoista tummanruskeaa juovaa. Evissä on mustia pilkkuja. Usvameriahvenella on kylkiviivallaan 54–64 suomua.[5] Selkäevässään lajilla on yksitoista piikkiruotoa ja 14–16 pehmeää ruotoa, peräevässään kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa ja rintaevässään 18–20 pehmeää ruotoa.[6][5]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Usvameriahventa tavataan alueella Punaiseltamereltä Etelä-Afrikkaan, Komoreille, Seychelleille, Omaninlahdelle ja Intian eteläosiin sekä Tyynenmeren länsiosissa alueella Riukiusaarilta Uuteen-Etelä-Walesiin ja itään Mikronesian Yap-atollille ja Palauun sekä Fidžiin ja Tongan.[3][5] Lajin elinympäristöjä ovat rannikoiden koralli- ja kiviriutat, vuorovesialtaat, estuaarit ja mangrovesuot hiekka- tai mutapohjilla. Se elää yleensä korkeintaan 150 metrin syvyydessä vedenpinnasta.[1][2] Usvameriahven saavuttaa sukukypsyyden keskimäärin 64 senttimetrin mittaisena.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taksonomian lähde alaheimon sukuun asti: Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 447–448. Fifth edition. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 28.9.2020). (englanniksi)
- Taksonomian lähde suvusta alaspäin: Epinephelus malabaricus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Samoilys, M., Amorim, P., Choat, J.H., Law, C., Ma, K., Myers, R., Nair, R., Rhodes, K., Russell, B., Suharti, S. & To, A.: Epinephelus malabaricus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Epinephelus malabaricus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 74. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ a b c Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 - Groupers of the World, s. 235–236. Rooma: FAO, 1993. ISBN 92-5-l 03125-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.9.2020). (englanniksi)
- ↑ Randall, John E.: Coastal Fishes of Oman, s. 133. University of Hawaii Press, 1995. ISBN 978-0824818081. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.9.2020). (englanniksi)