Uskonpuhdistus Sveitsissä
Uskonpuhdistus Sveitsissä merkitsee uskonpuhdistusliikkeen historiaa Sveitsin alueella. Sen tärkeimpiä henkilöitä olivat Ulrich Zwingli ja Jean Calvin. Heidän toimintansa johti käytännössä reformoidun kirkon syntyyn.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Uskonpuhdistus
Uskonpuhdistus oli 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, joka pyrki oikaisemaan katolisen kirkon opissa näkemiään epäkohtia. Uskonpuhdistuksen taustalla oli jo kauan jatkunut paaviuden alennustila sekä levinnyt turmeltuneisuus kirkon piirissä.
Uskonpuhdistuksen aloittajana pidetään yleisesti saksalaista augustinolaismunkki Martti Lutheria. Lutherin anekauppaa vastaan suuntautuneet 95 teesiä aloittivat levitessään laajan liikkeen, joka myöhemmin sai uusia muotoja. Lutherin kanssa erimieliset teologit liittyivät osin mukaan uskonpuhdistukseen, minkä seurauksena katolisesta kirkosta erkaantuneiden kirkkojen opitkin poikkesivat toisistaan. Yksi näistä teologeista oli sveitsiläinen Ulrich Zwingli, joka ei jakanut Lutherin ajatuksia, mutta vastusti katolisessa kirkossa vallitsevaa tilannetta.
Zwingli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ulrich Zwingli
Tammikuun lopussa vuonna 1523 järjestettiin Zürichissä uskonnollinen keskustelu alueen papiston keskuudessa. Mukana keskustelussa oli Ulrich Zwingli, sveitsiläinen kirkkoherra ja teologi. Kokouksessa hän esitteli oppiaan "yksin Kristuksen evankeliumista" uskon ainoana lähteenä.[1] Samaten Zwingli katsoi, että evankeliumi päti myös, vaikkei kirkko sitä vahvistaisikaan.[1] Hänestä tuli lähivuosina sveitsiläisen ja eteläsaksalaisen uskonpuhdistusliikkeen kärkihahmo.
Zwinglin linja oli muita uskonpuhdistajia radikaalimpi. Tämä suututti esimerkiksi Lutherin, joka kuvasi Zwinglin olevan "epäkristillinen". Tärkeä syy tähän viileään suhtautumiseen oli se, että Zwingli näki ehtoollisen ainoastaan symbolisena.[2]
Jo vuonna 1519 Zwingli oli kohonnut Sveitsin tärkeimmäksi papiksi. Taustallaan hänellä oli humanistinen ajattelutapa, johon hän oli tutustunut muun muassa Erasmus Rotterdamilaisen kirjoitusten kautta. Päästessään kirkkoherraksi Zürichin Grossmünsteriin Zwingli oli saanut virkansa ehdoksi vaatimuksen, jonka mukaan hänen saarnojensa tuli perustua Raamattuun. Zwingli suostui, ja vähitellen hän alkoi myös uudistaa kirkkoa poistamalla siitä tavat, joita ei voitu perustella Raamatulla.[1]
Zwingli piti kirkossa tapahtuvia muutoksia liian hitaina. Vuoden 1523 keskustelun seurauksena Zürichin kaupungin raati salli Zwinglin ja muiden pappien jatkaa saarnojaan, minkä lisäksi se itse alkoi toimeenpanna joitain uudistuksia. 1520-luvun puolivaiheilla kirkkojen pyhäinjäännökset ja kuvat kiellettiin, luostarilaitostoiminta lopetettiin kuten tehtiin myös latinalaiselle messulle.[1] Vieläkin radikaalimpia toimia vaatineet erosivat uudesta yhteisöstä ja perustivat erilaisia "kasteenuusijoiden" yhteisöjä.[3]
Zwinglin toiminta ei rajoittunut pelkästään teologiseen työhön. Hän halusi myös koko Sveitsin asettuvan reformaatio-ohjelmansa kannattajaksi.[1] Idea ei saanut vastakaikua kaikkialla. Toinen ongelma oli, että sveitsiläinen uskonpuhdistus oli monissa kysymyksissä eri linjalla Lutherin kannattajien kanssa. Vuonna 1529 ongelma yritettiin ratkaista Marburgin uskontokeskustelun avulla, missä Lutherin ja Zwinglin kannattajien ristiriitoja yritettiin selvitellä.[1] Pääaiheena oli ehtoolliskysymys, mutta siitäkään ei saavutettu yksimielisyyttä. Luther näki ehtoollisen asettamisen Jumalan lupauksena, kun taas Zwingli piti sitä ainoastaan symbolisena.[1] Käytännössä kiistojen ratkaisemattomuus erotti orastamassa olevat protestanttisen kirkon ja reformoidun kirkon toisistaan.[1]
Kun Zwingli ei saanut aikaan yksimielisyyttä protestanttien välillä, yritti hän saada ainakin Sveitsin aatteidensa taakse. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hän ei poissulkenut edes sotilaallista toimintaa. Sveitsin uskonpuhdistusliikkeen kannattajat ryhtyivät sotaan katolilaisia kantoneja vastaan.[1] Sotapappina toiminut Zwingli menetti henkensä sodan uhrina vuonna 1531. Kaatumisensa jälkeen hänen ruumiinsa paloiteltiin neljään osaan ja poltettiin.[1] Sota itse päättyi katolilaisten voittoon ja heikensi Sveitsin uskonpuhdistusliikkeen voimakkuutta.
Calvin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Jean Calvin
1530-luvulla uskonpuhdistus oli jo levinnyt laajalti. Vuonna 1536 julkaistiin uskonpuhdistaja Jean Calvinin pääteos Institutio Religions Christianae (suom. Kristinuskon opetus). Tämän jälkeen Calvin alkoi saavuttaa laajaa kuuluisuutta. Pian hän alkoi jatkaa 1531 menehtyneen Ulrich Zwinglin työtä Sveitsin kirkon uudistamiseksi.[4]
Vuonna 1536 Calvin pysähtyi Geneven kaupunkiin. Siellä häntä pyydettiin uudistamaan kaupunkia uskonpuhdistuksen periaatteiden mukaisesti. Calvinin laatima kirjoitus Artikkeli kirkon järjestämiseksi aloitti kalvinismin. Voimakkailla toimillaan Calvin loi asteittain reformoitua kirkkoa selkeästi omaksi linjakseen. Joinain vuosina hänen työnsä kärsi vastustuksen vuoksi, mutta vähitellen työ alkoi tuottaa tuloksia. Oltuaan jonkin aikaa pakolaisena Genevestä Calvin pääsi palaamaan vuonna 1541. Tapauksen jälkeen Calvin suunnitteli Genevelle ankaran kirkkojärjestyksen. Kirkkokurin säilymistä valvoi konsistori, ja rikkomuksista saattoi saada jopa kuolemantuomion.[4] Vuonna 1559 perustettu Geneven korkeakoulu levitti opiskelijoiden kautta reformaatiota yhä laajemmalle.
Calvinin toiminta vaikutti ratkaisevasti reformoidun kirkon kehittymiseen. Geneveen luotu kirkkojärjestys levisi laajalle saaden paljon kannatusta. Piispoja ei lainkaan ollut Calvinin järjestelmässä, vaan seurakunnan toimijat olivat pastoreita, opettajia, diakoneja ja "siveellisyystuomareina" toimivia vanhimpia. Pastorien ja vanhimpien muodostama konsistori valvoi siveellisen järjestyksen säilymistä. Se saattoi syyttää esimerkiksi kiroilijoita, juomareita, tappelupukareita, tanssijoita ja piirileikkien ohjaajia. Valvontaelimen eteen saattoi joutua myös, ellei ymmärtänyt uskoa tarpeeksi hyvin. Tosin tällöin rangaistuksetkin olivat lieviä.[4]
Merkittävä piirre reformoidussa kirkossa oli myös se, että siitä kehitettiin valtiosta riippumaton. Luterilaisen näkemyksen mukaan kuuliaisuus valtiota kohtaan oli kristityn velvollisuus, kun taas kalvinistit saattoivat sallia myös vastarinnan esivaltaa kohtaan. Teologisesti reformoituun kirkkoon liittyy myös ajatus ennaltamääräämisopista. Sen mukaan toiset ihmiset on jo ennalta määrätty pelastukseen ja toiset kadotukseen. Ajatus herätti vastustusta myös reformoidun kirkon omien teologien keskuudessa, vaikka Calvin katsoi voivansa perustella opin suoraan Raamatulla. Ennaltamääräämisoppiin liittyy myös korkea uskonnollinen työmoraali, joka muodostui merkittäväksi tekijäksi kalvinistilaissiirtolaisten lähdettyä Amerikkaan.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6515-7.
- José Orlandis: Katolisen kirkon historia. Okeanos oy, 1999. ISBN 952-9804-05-9.