Uralilais-siperialaiset kielet
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Uralilais-siperialaiset kielet on hypoteettinen kielikunta, johon kuuluisivat seuraavat kielikunnat:
- uralilaiset kielet
- jukagiiriset kielet
- tšuktšilais-kamtšatkalaiset kielet (poistettiin teoriasta)
- eskimo-aleuttilaiset kielet
- Nivhin kieli.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uralilaisten ja eskimo-aleuttilaisten kielten rakenteelliset samankaltaisuudet huomattiin jo varhain. Tanskalainen teologi Marcus Wöldike vertaili grönlantia ja unkaria toisiinsa vuonna 1746. Vuonna 1818 Rasmus Rask piti grönlantia uralilaisten kielten sukulaisena ja esitti luettelon yhteistä alkuperää olevista sanoista. Rask tosin oletti myös uralilaisten ja altailaisten kielten olevan sukua keskenään. Vuonna 1959 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirjassa julkaistiin Knut Bergslandin artikkeli The Eskimo-Uralic Hypothesis (Eskimo-uralilainen hypoteesi), jossa kirjoittaja esitti joitakin kieliopin yhteisiä piirteitä ja samaa alkuperää olevia sanoja. Vuonna 1962 Morris Swadesh esitti tšuktšilais-kamtšatkalaisten ja eskimo-aleuttilaisten kielten kuuluvan samaan kielikuntaan. Vuonna 1998 Michael Fortescue julkaisi kirjan Language Relations across Bering Strait (Kielisukulaiset kahden puolen Beringinsalmea), jossa hän esitti hypoteesin uralilais-siperialaisesta kielikunnasta.
Yhteiset piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uralilais-siperialaisen kielikunnan tueksi on löydetty yhteisiä piirteitä sekä fonologiasta, morfologiasta että sanastosta.lähde?
Fonologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uralilais-siperialaisten kielten kantakielten rekonstruoidut konsonantistot ovat hyvin samanlaisia keskenään. Yhteisenä piirteenä ovat soinnillisten kluusiilien puuttuminen sekä soinnillisten frikatiivien esiintyminen samoilla artikulaatiopaikoilla: labiaalisena, dentaalisena, palataalisena ja velaarisena sekä tšuktšilais-kamtšatkalaisissa ja eskimo-aleuttilaisissa kielissä myös uvulaarisena. Myös nasaalit esiintyvät samoilla artikulaatiopaikoilla. Lisäksi yhteistä ovat kolme sibilanttia, likvidat ja puolivokaalit.
Morfologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhteisiä morfologiasia piirteitä ovat
- monikon tunnus *-t
- kaksikon tunnus *-k
- ensimmäisen persoonan vartalo *m-
- tosien persoonan vartalo *t-
- interrogatiivipronomini *ka
- genetiivin pääte -n.
Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Michael Fortescue esittään teoksessaan 95 sanaa, joilla on olemassa etymologinen vastine ainakin kolmessa kielikunnassa sekä lisäksi muita sanoja, jotka esiintyvät kahdessa kielikunnassa. Yhteistä alkuperää oleviksi sanoiksi hän esittää mm. seuraavat sanat: *ap(p)a ’isoisä’ ja *kað’a ’vuori’.
| kantaurali | kantaeskimo |
|---|---|
| aja (ajaa) | ajaɣ (työntää) |
| elä (älä) | la (älä) |
| toɣe (ottaa) | teɣu (ottaa) |
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Knut Bergsland: The Eskimo-Uralic hypothesis (Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja, 61), 1–29, 1959.
- Michael Fortescue: Language Relations across Bering Strait, 1998. ISBN 0-304-70330-3.