Ulkokrunni

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulkokrunni
Ulkokrunni Ii 2002.jpg

Karim Peltonen:Ii, Ulkokrunnin luotsiasema ja pooki, 2002.

Sijainti
Saariryhmä
Merialue
Väestö
Asukasluku
asumaton

Ulkokrunni on Perämerellä sijaitsevan Krunnien saariston suurin ja samalla läntisin saari. Se on ollut aikoinaan myös saariston saarista asutuin, nykyisin saaret ovat asumatonta luonnonsuojelualuetta. Saaren eteläkärjessä, Pihlajakarissa, asuu kesäaikaan luonnonsuojelualueen valvoja. Nykyisin saariston kaikki saaret ovat Maakrunnisäätiön omistuksessa.[1] Ulkokrunni on matala ja metsäinen saari. Se sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Suomen rannikolta länteen, Oulun ja Kemin välisen laivaväylän länsipuolella.

Saari on syntynyt maannousun myötä, ja se on toiminut kalastajien tukikohtana. Ennen saaren nousemista merestä alue oli kalastusmatalikkoa. Saarella toimineet kalastajat toimivat luotseina maksua vastaan.[1]

Saaren rakennusperintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarella on ollut useita kalastajien mökkejä. Saarelta on löydetty kiveen hakattu aurinkokello, jossa on vuosiluku 1840. Lisäksi erään mökin jäännösten askelmakivessä on hakattuna vuosiluku 1850. Saaren länsiosassa on myös muinaismuistolain suojelemia halkaisijaltaan noin kymmenmetrisiä jatulintarhoja.[1]

Ulkokrunniin perustettiin luotsiasema ja luotsiasemarakennus valmistui 1872. Rakennuksessa on myöhemmin toiminut Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasema. Luotsiaseman vierellä sijaitsee hirsinen savusauna, joka on siirretty paikalle 1800-luvun lopulla.[1] Luotsiasemarakennuksen ulkoasu on peräisin 1930-luvulta. Rakennus oli alun perin tyyppipiirustusten mukaan rakennettu tupa, mutta sitä on muutettu useaan otteeseen. Ympäröivän metsän kasvun vuoksi rakennusta on kohotettu lisäämällä siihen pieni torni. Luotsitoiminta päättyi 1934, jonka jälkeen luotsiaseman rakennukset ovat saaneet olla luotsitoiminnan aikaisessa asussaan.[2]

Osana Struven ketjua saarelle rakennettiin vuonna 1841 kolmiomittaustorni, jonka korkeus oli 9,6 metriä. Merenkulkijat alkoivat käyttää tornia maamerkkinä, ja se siirtyi luotsilaitoksen hallintaan 1849. Lähes samalle paikalle rakennettiin 29,6 metrin korkuinen Frans Wilhelm Lüchown suunnittelema Ulkokrunnin tunnusmajakka vuonna 1874.[3] Tunnusmajakka on edelleen saaren hallitseva maisemaelementti.[2]

Saarella sijaitsee myös vuonna 1872 valmistunut kivinen kummeli. Vuonna 1936 saarelle rakennettiin rautaristikkorakenteinen 26,5 metrin korkuinen Ulkokrunnin loisto, joka on eräs Suomen korkeimpia ristikkorakenteisia loistotorneja.[2]

Ulkokrunni on eräs Suomen edustavimpia merenkulun rakennusperinnön kohteita.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Krunnit 26.10.2007. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Viitattu 31.12.2009.
  2. a b c d Harri Nyman: ”Pohjanlahti”, Meriväylien rakennusperintö, s. 18. Helsinki: Museovirasto, 2009. 978-951-616-201-3. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 31.12.2009).
  3. Seppo Laurell: ”Kruunun pookit ja tulitornit”, Suomen majakat, s. 64–65. Jyväskylä: Merenkulkulaitos, 1999. ISBN 952-5180-21-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]