Ulkokrunnin tunnusmajakka
Ulkokrunnin luotsiasema ja pooki
| Sijainti |
|---|
| Suunnittelija | |
|---|---|
| Korkeus |
29,6 m |
| Osa kohdetta |
Ulkokrunnin majakka- ja luotsiyhdyskunta (d) |
| Valmistunut |
|---|
| Valon korkeus |
26,5 m |
|---|---|
| Valonkanto |
16,8 km |
| Koordinaatit |
|---|
Ulkokrunnin tunnusmajakka (myös Ulkokrunnin pooki) on Iin kunnan alueella Perämerellä Krunnien saaristoon kuuluvalla Ulkokrunnin saarella sijaitseva merenkulun ohjauslaite. Tunnusmajakka toimii saariston halki Oulun edustalta Kemiin ja Tornioon johtavan 10 metrin rannikkoväylän väyläohjauslaitteena. Se sijaitsee luonnonsuojelualueella, ja maihinnousu on sallittu vain Maakrunni-säätiön luvalla.
Puinen kuusikulmainen ylöspäin kapeneva 29,6 metrin korkuinen torni on rakennettu F. W. Lüchoun piirustusten mukaisesti vuonna 1874. Aiemmin lähes täsmälleen samalla paikalla sijaitsi Struven ketjuun kuulunut vuonna 1841 rakennettu 9,6 metrin korkuinen kolmiomittaustorni, jota merenkulkijat alkoivat käyttää kiintopisteenään. Kolmiomittaustorni siirtyi luotsilaitoksen hallintaan 1849. Ulkokrunniin perustettiin luotsiasema 1872 ja sen rinnalle kahta vuotta myöhemmin nykyinen tunnusmajakka.
Pookissa on viisi kerrosta, joita alun perin yhdistivät jyrkät puutikkaat. Alimman välitasanteen lattia on parin metrin korkeudella maanpinnan yläpuolella. Tornin tuuliankkurina on lähes kahden metrin paksuinen kivikerros. Ylimmän kerroksen seinissä on ikkunaluukkuja, joista luotsit tähystivät saapuvia aluksia. Tornin huippumerkkinä oli alun perin tuuliviiri. Luotsaustoiminnan alkuaikoina tornissa oli myös lipputanko.
Nuottakalastajat käyttivät pookia hevosten suojatallina aavan meren myrskyjä vastaan. Tämä toiminta jatkui ainakin 1930-luvulle saakka, ja se todennäköisesti aloitti puurakenteisen merimerkin rappeutumisen. 1980-luvun alussa tuuliankkurin alapuolinen hirsipohja romahti, ja vaurion syyksi todettiin sadeveden ja muurahaisten aiheuttama hirsien hapertuminen. Muurahaiset olivat kulkeutuneet pookiin ilmeisesti kalastajien hevosten heinäkuormissa.
Kun Merenkulkulaitos vuonna 1988 aloitti vielä olemassa olevien tunnusmajakoiden pelastamisen, valittiin huonoon kuntoon päässyt Ulkokrunnin pooki ensimmäiseksi kohteeksi, sillä sen pelättiin kaatuvan seuraavassa myrskyssä. Torni korjattiin kahdeksan kirvesmiehen voimin, ja kustannukset nousivat 300 000 markkaan. Kunnostustyössä käytettiin mm. yli kilometri lautaa ja kolme kilometriä rimaa. Samalla tornin sisäpuolella olevat puiset tikkaat korvattiin nykyaikaisilla turvatikkailla.
Nykyisin Oulun–Kemin 10 metrin väylän taaempana linjamerkkinä toimivassa tunnusmajakassa on myös pieni sektoriloisto, joka saa energiansa aurinkopaneelista ja neljästä akusta.
Kansainväliseen majakka- ja majakkalaivaviikonloopuun on Ulkokrunneilta osallistunut nivalalainen Laaksojen Radioamatöörit ry., kutsumerkiltään OH8AAU vuosina 2000 [1] ja 2001. [2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seppo Laurell: ”Kruunun pookit ja tulitornit”, Suomen majakat, s. 64–65. Jyväskylä: Nemo, Merenkulkulaitos, 1999. ISBN 952-5180-21-2.