Uhanalaisuusindeksi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uhanalaisuusindeksi (englanniksi Red List Index, RLI) on biologisen monimuotoisuuden tilan muutoksista kertova indikaattori. Uhanalaisuusindeksi perustuu lajien uhanalaisuusluokitukseen ja lajien luokissa tapahtuviin muutoksiin eri arviointikerroilla. Indeksi on yksi tapa tiivistää uhanalaisuusarvioinnin sisältämää tietoa ja vertailla eri arviointien tuloksia keskenään. Indeksin avulla voi vertailla esimerkiksi eri eliöryhmien (kuten linnut, kalat ja putkilokasvit), elinympäristöjen (kuten vedet, metsät, suot) tai maantieteellisen alueen lajiston uhanalaisuuden kehitystä (kuten kansallinen[1], manner, globaali). Indeksi on IUCN:n ja sen yhteistyöorganisaatioiden kehittämä[2][3]. Indeksiä käytetään yhtenä kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen monimuotoisuustavoitteiden saavuttamisen seuraamisessa kansainvälisesti käytettävistä mittareista[4]. Lajien lisäksi uhanalaisuusindeksin muutosta voidaan laskea myös luontotyyppien uhanalaisuuksien[5][6] perusteella (Red List of Ecosystems)[7][8].

Indeksin laskeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uhanalaisuusindeksi saa arvoja nollan ja yhden välillä. Mikäli kaikki tarkasteltavat lajit on arvioitu elinvoimaisiksi, on indeksin arvo yksi. Mikäli taas kaikki tarkasteltavat lajit on arvioitu (alueellisesti) hävinneiksi, indeksin arvo on nolla. Yksittäinen indeksiarvo kertoo lajiryhmän riskistä kuolla sukupuuttoon. Mitä alhaisempi indeksi on, sitä suurempi määrää tarkasteltavista lajeista on uhanalaisia. Yleensä indeksiarvoja vertaillaan kahden eri ajanjakson välillä. Mitä suurempi indeksiarvon muutos eri arviointien välillä on, sitä nopeampi on tarkastellun ryhmän tilanteen muutos. Uhanalaisuusindeksin laskemista varten jokainen laji saa lukuarvon nollasta viiteen uhanalaisuusluokan perusteella. Hävinneiden lajien lukuarvo on viisi, äärimmäisen uhanalaisten neljä, erittäin uhanalaisten kolme, vaarantuneiden kaksi, silmälläpidettävien yksi ja elinvoimaisten lajien lukuarvo on nolla. Indeksin laskemisessa ei käytetä lajeja, joiden luokka on uusimmassa arvioinnissa puutteellisesti tunnetut (DD), arviointiin soveltumattomat (NA) tai arvioimatta jätetyt (NE). Indeksin laskukaava on 1-(lajien saamien indeksiarvojen summa) / (5 x kokonaislajimäärä).[1]

Uhanalaisuusindeksi on kehitetty määrittämään vähemmän tunnettujen ja vähemmän karismaattisten lajiryhmien uhanalaisuutta sekä suuntausta. Eri ajanjaksoina tehtyjä arviointeja pystytään vertailemaan ainoastaan täsmälleen saman lajijoukon avulla. Indeksi muuttuu ainoastaan lajien uhanalaisuusluokkien aidoissa muutoksissa. Näitä ovat muutokset, joissa lajin uhanalaisuustilanne paranee tai heikkenee. Lajit, joiden luokka on muuttunut aikaisempaan uhanalaisuusarviointiin verrattuna muista syistä, kuten tiedon parantuminen, aiempaa arviointia voidaan tarkastella uudestaan. Jos lajin uhanalaisuusluokka on muuttunut arviointien välillä esimerkiksi lisääntyneen tiedon vuoksi, arvioidaan takautuvasti, mikä lajin aiempi luokka olisi ollut nykyisen, parantuneen tiedon perusteella. Tällöin lajin indeksiarvoa muutetaan kyseisessä arvioinnissa uutta tietoa vastaavaksi.

Uhanalaisuusindeksi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uhanalaisuusindeksien muutosta on tarkasteltu tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa eri lajiryhmien sekä eri eliympäristöjen osalta vuosien 2010 ja 2019 arviointien välillä.[1] Suomessa arvioitujen lajien uhanalaisuusindeksi laski vuodesta 2010 (0,873) vuoteen 2019 (0,868) eli erotus oli -0,005. Eri lajiryhmistä uhanalaisuusindeksi laski putkilokasveilla, jäkälillä, luteilla, perhosilla, kaloilla ja linnuilla, ja nousi nisäkkäillä. Uhanalaisuusindeksi laski kaikissa tarkastelluissa elinympäristöissä (metsät, vedet, suot, rannat, kalliot ja kivikot, tunturipaljakat sekä perinnebiotoopit). Voimakkain uhanalaistuivat tunturipaljakoiden lajit.[1]

Kaikkien arvioitujen lajien uhanalaisuusindeksi laski myös 2000 ja 2010 tehtyjen arviointien välillä, mikä tarkoittaa, että lajien uhanalaistuminen lisääntyi myös tänä jaksona[9]. Elinympäristöjen uhanalaisuusindeksin muutos laskettiin ensimmäistä kertaa maailmassa Suomessa vuonna 2016 [10]. Lajiryhmien uhanalaisuusindeksi laski kaikissa muissa elinympäristöissä paitsi metsissä ja perinnebiotoopeissa, jotka pysyivät vakaana, vuodesta 2000 vuoteen 2010. [10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström, Ulla-Maija Liukko: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 114-117. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.1.2020). fi
  2. Stuart H. M. Butchart, Alison J. Stattersfield, Leon A. Bennun, Sue M. Shutes, H. Resit Akçakaya, Jonathan E. M. Baillie: Measuring Global Trends in the Status of Biodiversity: Red List Indices for Birds. PLOS Biology, 26.10.2004, nro 12, s. e383. PubMed:15510230. doi:10.1371/journal.pbio.0020383. ISSN 1545-7885. Artikkelin verkkoversio. en
  3. Stuart H. M. Butchart, H. Resit Akçakaya, Janice Chanson, Jonathan E. M. Baillie, Ben Collen, Suhel Quader: Improvements to the Red List Index. PLOS ONE, 1.3.2007, nro 1, s. e140. PubMed:17206275. doi:10.1371/journal.pone.0000140. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio. en
  4. Biosafety Unit: Strategic Plan Indicators www.cbd.int. 15.12.2017. Viitattu 16.1.2020. (englanniksi)
  5. T. & Raunio Kontula: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018 : Luontotyyppien punainen kirja. Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet julkaisut.valtioneuvosto.fi. 18.12.2018. Viitattu 16.1.2020.
  6. T. & Raunio Kontula: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018 : Luontotyyppien punainen kirja. Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset julkaisut.valtioneuvosto.fi. 18.12.2018. Viitattu 16.1.2020.
  7. Aino Juslén, Juha Pykälä, Saija Kuusela, Lauri Kaila, Jaakko Kullberg, Jaakko Mattila: Application of the Red List Index as an indicator of habitat change. Biodiversity and Conservation, 1.3.2016, nro 3, s. 569–585. doi:10.1007/s10531-016-1075-0. ISSN 1572-9710. Artikkelin verkkoversio. en
  8. Guidelines for the application of IUCN Red List of Ecosystems categories and criteria IUCN. 29.1.2016. Viitattu 16.1.2020. (espanjaksi)
  9. Aino Juslén, Esko Hyvärinen, Laura K. Virtanen: Application of the Red-List Index at a National Level for Multiple Species Groups. Conservation Biology, 2013, nro 2, s. 398–406. doi:10.1111/cobi.12016. ISSN 1523-1739. Artikkelin verkkoversio. en
  10. a b Aino Juslén, Juha Pykälä, Saija Kuusela, Lauri Kaila, Jaakko Kullberg, Jaakko Mattila: Application of the Red List Index as an indicator of habitat change. Biodiversity and Conservation, 1.3.2016, nro 3, s. 569–585. doi:10.1007/s10531-016-1075-0. ISSN 1572-9710. Artikkelin verkkoversio. en

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]