USS Charleston (C-2)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Yhdysvaltain laivaston panssarikansiristeilijää. Muita samoin nimettyjä aluksia on täsmennyssivulla.
USS Charleston
Aluksen vaiheet
Rakentaja Union Iron Works, San Francisco, Kalifornia
Kölinlasku 20. tammikuuta 1887
Laskettu vesille 19. heinäkuuta 1888
Palveluskäyttöön 26. joulukuuta 1889
Loppuvaihe haaksirikko 2. marraskuuta 1899
Tekniset tiedot
Uppouma 3 730 t (standardi)
4 200 t (max)
Pituus 97,54 m (kokonaispituus)
Leveys 14,01 m
Syväys 5,64 m
Koneteho 7 650 ihp
Nopeus 18,9 solmua
Miehistöä 300
Aseistus
Aseistus 2 × 8"/35 tykkiä
6 × 6"/30 tykkiä
4 × 6 naulan tykkiä
2 × 3 naulan tykkiä
2 × 1 naulan tykkiä

USS Charleston (runkonumero C-2) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1888 vesillelaskettu panssarikansiristeilijä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen tilaus vahvistettiin 3. maaliskuuta 1885 annetulla lailla[1]. Se tilattiin Union Iron Worksiltä San Franciscosta, missä köli laskettiin 20. tammikuuta 1887. Alus laskettiin vesille 19. heinäkuuta 1888 kumminaan rouva A. S. Smith ja otettiin palvelukseen 26. joulukuuta 1889 päällikkönään G. C. Remey.[2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus lähti 10. huhtikuuta 1890 Mare Islandin telakalta liittyäkseen Tyynenmeren laivueeseen lippulaivana. Alus kuljetti matkalla kuolleen Havaijin kuninkaan Kalākauan ruumiin Honoluluun. Alus osallistui 8. toukokuuta - 4. kesäkuuta 1891 chileläisen höyryaluksen SS Itatan etsintöihin. Alus oli Aasian laivueen lippulaivana 19. elokuuta - 31. joulukuuta 1891, minkä jälkeen se oli jälleen Tyynenmeren laivueessa 7. lokakuuta 1892 asti. Alus matkasi itärannikolle vieraillen matkalla useissa Etelä-Amerikan satamissa.[2]

Alus ajoi 2. marraskuuta 1898 kartoittamattomaan riuttaan lähellä Camiguinin saarta Luzonin pohjoispuolella. Alus vaurioitui korjauskelvottamaksi ja se miehistö jätti sen perustaen leirin läheiselle saarelle, mistä miehistö siirtyi myöhemmin Camiguinille. Apua hakemaan lähetettiin aluksen pursi ja USS Helena saapui 12. marraskuuta noutamaan haaksirikkoiset.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gardiner, Robert s. 151
  2. a b c history.navy.mil

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
USS Newark
Yhdysvaltain laivaston risteilijät Seuraaja:
USS Baltimore