USS Newark (C-1)
| USS Newark | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | William Cramp and Sons, Philadelphia |
| Kölinlasku | 12. kesäkuuta 1888 |
| Laskettu vesille | 19. maaliskuuta 1890 |
| Palveluskäyttöön | 2. helmikuuta 1891 |
| Loppuvaihe | myyty 1926 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
4 083 t (standardi) 4 592 t (max) |
| Pituus | 99,97 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 14,98 m |
| Syväys | 5,74 m |
| Koneteho | 8 500 ihp |
| Nopeus | 18 solmua |
| Miehistöä | 384 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
12 × 6"/30 Mark 3 -tykkiä 4 × 6 naulan tykkiä 4 × 3 naulan tykkiä 2 × 1 naulan tykkiä |
USS Newark (runkonumero C-1) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1890 veillelaskettu panssarikansiristeilijä.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen tilaus vahvistettiin 3. maaliskuuta 1885 annetulla lailla[1]. Se tilattiin William Cramp and Sons Ship and Engine Building Companyltä Philadelphiasta, missä köli laskettiin 12. kesäkuuta 1888. Alus laskettiin vesille 19. maaliskuuta 1890 kumminaan neiti Annie Boutelle Mainen kongressiedustajan tytär ja otettiin palvelukseen 2. helmikuuta 1891 päällikkönään Silas Casey.[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palveluksensa ensimmäiset kymmenen kuukautta alus oli Atlantin rannikolla osallistuen koulutukseen ja erilaisiin harjoituksiin, kunnes se 8. joulukuuta siirrettiin Norfolkin laivastontelakalle. Alus oli telakalla, kunnes se liitettiin 11. maaliskuuta 1982 Pohjois-Atlantin laivueeseen. Alus lähti 14. maaliskuuta Länsi-Intiaan.[2]
Alus oli Karibian alueella ja Yhdysvaltain itärannikon eteläosissa esittäen Yhdysvaltain lippua Länsi-Intian satamissa, kunnes se palasi 5. kesäkuuta Norfolkiin. Aluksesta tehtiin 25. kesäkuuta vasta muodostetun Etelä-Atlantin laivueen komentajan kontra-amiraali A. E. K. Benhamin lippulaiva. Se lähti 17. heinäkuuta Cadiziin osallistuakseen Kolumbuksen purjehduksen 400-vuotis juhlallisuuksiin. Alus saapui 30. heinäkuuta Cadiziin. Se viipyi Espanjassa, kunnes alus lähti 2. elokuuta Genovaan, Kolumbuksen syntymäkaupunkiin, jatkamaan juhlallisuuksia. Alus lähti 25. elokuuta Genovasta ja purjehti Välimerellä ja Adrianmerellä vieraillen useissa satamissa, kunnes se palasi 11. helmikuuta 1893 Cadiziin. Alus otti hinaukseen täyskokoisen kopion karaveli Ninasta ja lähti 18. helmikuuta kotimatkalle.[2]
Alus siirrettiin 1. maaliskuuta tilapäisesti laivastokatselmukseen ja saapui 21. maaliskuuta Havannaan, missä se luovutti Ninan. Alus lähti Hampton Roadsiin ja edelleen New Yorkiin, missä se jälleen otti karavelin hinaukseen. Alukset matkasivat alas St. Lawrencea Quebeciin, jonne Nina jäi 11. kesäkuuta. Risteilijä palasi 22. kesäkuuta Norfolkiin.[2]
Alus lähti 20. syyskuuta Rio de Janeiroon suojaamaan Yhdysvaltain etuja alueella. Se saapui 20. lokakuuta määränpäähänsä, mistä se lähti paluumatkalle 1. huhtikuuta 1894. Alus oli Etelä-Atlantin laivueen mukana Etelä-Amerikan rannikolla tehden elokuusta lokakuuhun matkan Etelä-Afrikkaan, mikä uusittiin seuraavana vuonna samaan aikaan. Alus palasi 27. huhtikuuta 1896 Norfolkiin.[2]
Alus liitettiin 4. toukokuuta Pohjois-Atlantin laivastoasemalle ja liittyi 25. kesäkuuta New Yorkissa Pohjois-Atlantin laivueeseen, jossa se osallistui partiointiin ja harjoituksiin Yhdysvaltain kaakkoisrannikolla. Alus poistettiin palveluksesta 6. maaliskuuta 1897 Norfolkissa.[2]
Modernisoinnin jälkeen alus palautettiin palvelukseen 23. toukokuuta 1898 hieman Espanjalle annetun sodanjulistuksen jälkeen. Aluksen päälliköksi määrättiin A. S. Barker. Alus lähti 13. kesäkuuta Key Westiin, mistä se jatkoi edelleen Kuubaan. Alus liittyi Kuuban rannikkoa saartavaan laivastoon 30. kesäkuuta ja partioi kesän rannikon edustalla. Alus ampui 12. elokuuta Manzanillon satama-aluetta ja seuraavana päivänä vastaanotti espanjalaisten antautumisen. Santiagon taistelun jälkeen alus osallistui amiraali Cerveran laivaston jäänteiden tuhoamiseen. Alus palasi 26. marraskuuta 1898 New Yorkiin.[2]
New Yorkista alus lähti 23. maaliskuuta 1899 partiomatkalle Etelä-Amerikan rannikko etelään pysähtyen lukuisissa satamissa. Kesken matkaa aluksen päällikkö vastaanotti 7. huhtikuuta käskyn siirtyä Magalhaesin salmen kautta San Franciscoon. Aluksen vähäiset hiilivarastot pakottivat sen 31. toukokuuta Chileen Port Lowhun, missä hakattiin metsiä ja tehtiin hiiliä. Alus jatkoi 22. kesäkuuta matkaansa ja saapui 4. syyskuuta Mare Islandin laivastontelakalle, missä se huollettiin. Alus lähti 17. lokakuuta Honolulun kautta Caviteen, jonne se saapui 25. marraskuuta. Alus sijoitettiin Luzonille Viganin edustalle, missä se laski joukkoja maihin varuskuntapalvelukseen. Alus siirtyi 10. joulukuuta Aparriin, missä se vastaanotti Cagayanin, Isabelan ja Bataan vastarintataistelijoiden antautumisen.[2]
Alus lähti 19. maaliskuuta 1900 Hongkongiin, missä se kohtasi 22. maaliskuuta monitori USS Monadnockin. Alukset lähtivät Caviteen, jonne ne saapuivat 3. huhtikuuta. Risteilijä lähti 24. huhtikuuta Yokohamaan, jonne se saapui kolme päivää myöhemmin. Aasian laivastoaseman apulaiskomentaja kontra-amiraali Louis Kempff nosti aluksella lippunsa, minkä jälkeen alus lähti 20. toukokuuta Kiinaan avustamaan maajoukkoja bokserikapinallisten piirittäessä Pekingiä. Alus saapui 22. toukokuuta Tientsiniin, mikä oli sen tukikohtana Kiinassa. Alus partioi Takun ja Chefoon edustalla suojaten Yhdysvaltain etuja ja avustaen Britannian kuninkaallisen laivaston vara-amiraali Seymourin johtamaa retkikuntaa. Heinäkuun lopulla risteilijä lähti Kureen ja edelleen Caviteen, missä Filippiinien vanhin laivueen komentaja nosti lippunsa aluksella. Huhtikuun 1901 puolivälissä alus lähti Hongkongin, Ceylonin ja Suezin kanavan kautta kotimatkalle ja saapui heinäkuun lopulla Bostoniin, missä se poistettiin palveluksesta 29. heinäkuuta.[2]
Alus palautettiin 3. marraskuuta 1902 palvelukseen päällikkönään Richard Wainwright ja lähti 14. joulukuuta partiomatkalle etelään. Seuraavat kaksi vuotta alus oli Pohjois-Atlantin laivastossa Länsi-Intiassa ja Etelä-Amerikan rannikolla. Alus käväisi 27. lokakuuta 1904 - 9. tammikuuta 1905 Norfolkissa, mistä se palasi tehtäviinsä Länsi-Intiassa. Kesäkuussa oltuaan Virginian rannikolla harjoituksissa alus liitettiin Yhdysvaltain laivastoakatemiaan koululaivana. Alus siirrettiin 15. syyskuuta Annapolisissa reserviin ja palautettiin palvelukseen 3. toukokuuta 1906 Yhdysvaltain itärannikolla tehtävää koulutuspurjehdusta varten. Palattuaan alus siirrettiin 13. syyskuuta Norfolkiin, missä sille siirrettiin merijalkaväen osasto. Alus lähti 17. syyskuuta Kuubaan, mistä se palasi 19. lokakuuta. Alus poistettiin palveluksesta 9. marraskuuta New Yorkin laivaston telakalla.[2]
Alus lainattiin 23. maaliskuuta 1907 New Yorkin osavaltion merivoimien puolisotilaallisille joukoille (engl. New York Naval Militia) ja otettiin tasa vuotta myöhemmin palvelukseen Guantanamo Bayn tukikohta-aluksena, jonne se saapui 2. huhtikuuta 1908. Alus palasi 5. joulukuuta Norfolkiin, missä se siirrettiin 31. joulukuuta reserviin. Alus poistettiin palveluksesta 16. joulukuuta ja poistettiin alusluettelosta 26. kesäkuuta.[2]
Alus luovutettiin kansanterveyslaitokselle (engl. Public Health Service), joka sijoitti sen Providencen sairaalan karanteeniosastoksi. Alus palautettiin ensimmäisen maailmansodan alkaessa laivastolle, joka sijoitti sen Newportin laivaston sairaalan lisätilaksi, mistä se siirrettiin New Yorkiin. Alus palasi toukokuussa 1919 kansanterveyslaitokselle Providenceen. Alus palautettiin 7. heinäkuuta 1926 laivastolle hävitettäväksi ja myytiin romutettavaksi 7. syyskuuta 1926.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Edeltäjä: USS Chicago |
Yhdysvaltain laivaston risteilijät | Seuraaja: USS Charleston |