U-39 (1938)
| U-39 | |
|---|---|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | AG Weser, Bremen |
| Kölinlasku | 2. kesäkuuta 1937 |
| Laskettu vesille | 22. syyskuuta 1938 |
| Palveluskäyttöön | 10. joulukuuta 1939 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 14. syyskuuta 1939 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 032 t (pinnalla) 1 152 t (sukellus) |
| Pituus | 76,6 m |
| Leveys | 6,5 m |
| Syväys | 4,7 m |
| Koneteho |
2 × MAN M9V40/46 ahdettua 9-sylinteristä dieselmoottoria 4 400 hv (pinnalla) 2 × SSW GU345/34 kaksivaihesähkömoottoria 1 000 hv (sukellus) |
| Nopeus |
18,2 solmua (pinnalla) 7,7 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka |
6 200 mailia@10 solmua (pinnalla) 94 mailia@4 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 48-56 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × torpedoputkea, 22 torpedoa 1 × Utof 105 mm/L45 -tykki, 110 laukausta |
U-39 oli Saksan laivaston IXA-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa. Alus oli ensimmäinen toisessa maailmansodassa upotettu Saksan laivaston sukellusvene.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Tyyppi IX
Alus tilattiin 29. heinäkuuta 1936 AG Weseriltä Bremenistä, missä köli laskettiin 2. kesäkuuta 1937. Alus laskettiin vesille 22. syyskuuta 1938 ja otettiin palvelukseen 10. joulukuuta ensimmäisenä komentajanaan Gerhard Glattes.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 6. sukellusvenelaivueeseen. Alus lähti 19. elokuuta 1939 Wilhelmshavenista ensimmäiselle partiomatkalleen U-53:n, U-32:n, U-31:n ja U-35:n kanssa. Alusten tehtävänä oli siirtyä valmiusasemiin sodan syttymisen varalta. Osasto purjehti Pohjanmerelle kiertäen Britteinsaaret, jolloin alus joutui tunnistamattoman aluksen syvyyspommituksen maaliksi. Se selvisi uhasta sukeltamalla syvemmälle.
Alus laukaisi 14. syyskuuta Rockall Bankin edustalla Skotlannin luoteisrannikolla kaksi torpedoa kohti Britannian Kuninkaallisen laivaston lentotukialus HMS Ark Royalia, mutta torpedot räjähtivät ennen aikojaan aiheuttamatta vahinkoa. Lentotukialuksen suojana olleet hävittäjät HMS Faulknor, HMS Firedrake ja HMS Foxhound hyökkäsivät aluksen kimppuun syvyyspommein[1], jolloin sukellusvene joutui nousemaan pintaan. Lähinnä ollut Foxhound pelasti 25, Faulknor yksitoista ja Firedrake loput kahdeksan sukellusveneen miehistöstä, jotka joutuivat sotavankeuteen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Slader, John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy during the Second World War. Lontoo: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)