Tyttöjen Henry
| Tyttöjen Henry | |
|---|---|
| The World of Henry Orient | |
 |
|
| Ohjaaja | George Roy Hill |
| Käsikirjoittaja | |
| Perustuu | Nora Johnsonin romaaniin |
| Tuottaja | Jerome Hellman |
| Säveltäjä | Elmer Bernstein |
| Kuvaaja |
Boris Kaufman Arthur J. Ornitz (käännä suomeksi) |
| Leikkaaja | Stuart Gilmore |
| Pukusuunnittelija | Ann Roth |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | United Artists |
| Levittäjä |
United Artists Netflix |
| Ensi-ilta | 1964 |
| Kesto | 106 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Tyttöjen Henry (The World of Henry Orient) on George Roy Hillin ohjaama komediaelokuva vuodelta 1964. Siinä kaksi 14-vuotiasta tyttöä seuraavat ihastuksensa kohdetta, eksentristä pianistia ja naistenmiestä ympäri Manhattania. Elokuvan aikuispääosia näyttelevät Peter Sellers, Angela Lansbury ja Paula Prentiss, ja teinityttöjä esittävät Merrie Spaeth ja Tippy Walker. Elokuvan on käsikirjoittanut Nora Johnson yhdessä isänsä Nunnally Johnsonin kanssa oman samannimisen romaaninsa pohjalta.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erilaisista taustoista tulevat newyorkilaistytöt ovat parhaita ystävyksiä. Rikkaan perheen tytön äiti (Lansbury) on matkoilla usein olevalle miehelleen uskoton, toinen tyttö on köyhemmästä mutta tasapainoisesta perheestä. He iskevät silmänsä itämaisesti puhuvaan pianistimieheen (Sellers) ja alkavat seurata ja vakoilla tätä ympäri kaupunkia.[1]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyttöjen Henry oli ehdolla parhaan komedian tai musikaalin Golden Globe -palkintoon sekä Cannesin elokuvajuhlien Kultaiseen palmuun.
Helsingin Sanomien Paula Talaskivi piti elokuvaa tuoreeltaan raikkaana ja taitavasti näyteltynä ”ilkikomediana”[2]. Mikael Fränti kirjoitti elokuvan televisioesityksen 1991 alla pitävänsä kovasti Tyttöjen Henrystä, joka tarjoaa hänestä mainiota 1960-luvun ajankuvaa eikä vaikuta juurikaan vanhentuneelta. Peter Sellers pysyy Fräntistä tällä kertaa sivuosassa varastamatta koko show’ta, ja myös muut roolityöt saavat häneltä kiitosta.[1]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Tyttöjen Henryn vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Fränti, Mikael: Peter Sellers heiluu pianistina tyttöjen välissä talvisessa kasvukomediassa. Helsingin Sanomat, 12.10.1999, s. 59. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Talaskivi, Paula: Viikon filmejä. Helsingin Sanomat, 15.11.1964, s. 14. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)