Typpihapoke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Typpihapoke

Nitrous acid acsv.svg

Tunnisteet
CAS-numero 7782-77-6
Ominaisuudet
Molekyylikaava HNO2
Moolimassa 47,018 g/mol

Typpihapoke (HNO2) on heikko happo, joka tunnetaan ainoastaan vesiliuoksena tai suoloinaan nitriitteinä. Typpihapoketta käytetään teollisuudessa muun muassa atsoväriaineiden valmistuksessa.[1]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höyrymäisessä muodossa tasomainen typpihapokemolekyyli voi omaksua joko trans- tai cis-muodon. Näistä trans-muoto on pysyvämpi, koska se on energialtaan alhaisempi.[2]

Trans-nitrous-acid-2D-dimensions.png
Trans-nitrous-acid-3D-balls.png
Cis-nitrous-acid-3D-balls.png
Trans-typpihapokkeen malli,
jossa näytetty sidoskulmat ja sidoksien pituudet
Pallotikkumalli trans-muodosta
Pallotikkumalli cis-muodosta

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dityppitrioksidi on typpihapokkeen anhydridi, ja sen liuottaminen veteen tuottaa typpihapoketta.[3]

N2O3 + H2O → 2 HNO2

Typpihapoketta on myös mahdollista valmistaa käsittelemällä jotain nitriittiä, kuten natriumnitriittiä, hapolla esimerkiksi rikkihapolla.[1]

Reaktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Typpihapoke hajoaa helposti typpimonoksidiksi ja typpihapoksi.[1]

Typpihapoketta käytetään aniliinit diatsoniumsuoloiksi.[4] Tämän vuoksi sitä käytetään atsovärien valmistuksessa.[1]

HNO2 + ArNH2[5] + H+ → ArN2+ + 2 H2O

Typpihapoketta voidaan käyttää myös hyvin helposti räjähtävän natriumatsidin hävittämiseen.[6]

2 NaN3 + 2 HNO2 → 3 N2 + 2 NO + 2 NaOH

Typpihapoke ja DNA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Typpihapoke voi aiheuttaa DNA-vaurioita. Tämä johtuu siitä, että typpihapoke deaminoi DNA:n emäksistä guaniinia, adeniinia ja sytosiinia. Deaminaatiotuotteet ovat ksantiini, hypoksantiini ja urasiili. Emäksistä helpoimmin deaminoituu guaniini.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nitrous acid Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
  2. G.W. King & D. Moule: The Ultraviolet Absorption spectrum of nitrous acid in the vapour state. Canadian Journal of Chemistry, 1962, 40. vsk, s. 2057-1065. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
  3. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 652. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.3.2009). (englanniksi)
  4. Makin diazonium salts from phenylamine Chemguide.com. Jim Clark. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
  5. Ar tarkoittaa aromaattista ryhmää
  6. Prudent Practices in the Laboratory: Handling and Disposal of Chemicals 1995. National Academy Press.. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
  7. Jac A. Nickoloff, Merl F. Hoekstra: DNA Damage and Repair, s. 271. Humana Press, 1998. ISBN 978-0-89603-356-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.3.2009). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.