Typpihapoke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Typpihapoke
Nitrous acid acsv.svg
Tunnisteet
CAS-numero 7782-77-6
Ominaisuudet
Molekyylikaava HNO2
Moolimassa 47,018 g/mol

Typpihapoke (HNO2) on heikko happo, joka tunnetaan ainoastaan vesiliuoksena tai suoloinaan nitriitteinä. Typpihapoketta käytetään teollisuudessa muun muassa atsoväriaineiden valmistuksessa.[1]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höyrymäisessä muodossa tasomainen typpihapokemolekyyli voi omaksua joko trans- tai cis-muodon. Näistä trans-muoto on pysyvämpi, koska se on energialtaan alhaisempi.[2]

Trans-nitrous-acid-2D-dimensions.png
Trans-nitrous-acid-3D-balls.png
Cis-nitrous-acid-3D-balls.png
Trans-typpihapokkeen malli,
jossa näytetty sidoskulmat ja sidoksien pituudet
Pallotikkumalli trans-muodosta
Pallotikkumalli cis-muodosta

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dityppitrioksidi on typpihapokkeen anhydridi, ja sen liuottaminen veteen tuottaa typpihapoketta.[3]

N2O3 + H2O → 2 HNO2

Typpihapoketta on myös mahdollista valmistaa käsittelemällä jotain nitriittiä, kuten natriumnitriittiä, hapolla esimerkiksi rikkihapolla.[1]

Reaktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Typpihapoke hajoaa helposti typpimonoksidiksi ja typpihapoksi.[1]

Typpihapoketta käytetään aniliinit diatsoniumsuoloiksi.[4] Tämän vuoksi sitä käytetään atsovärien valmistuksessa.[1]

HNO2 + ArNH2[5] + H+ → ArN2+ + 2 H2O

Typpihapoketta voidaan käyttää myös hyvin helposti räjähtävän natriumatsidin hävittämiseen.[6]

2 NaN3 + 2 HNO2 → 3 N2 + 2 NO + 2 NaOH

Typpihapoke ja DNA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Typpihapoke voi aiheuttaa DNA-vaurioita. Tämä johtuu siitä, että typpihapoke deaminoi DNA:n emäksistä guaniinia, adeniinia ja sytosiinia. Deaminaatiotuotteet ovat ksantiini, hypoksantiini ja urasiili. Emäksistä helpoimmin deaminoituu guaniini.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nitrous acid Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
  2. G.W. King & D. Moule: The Ultraviolet Absorption spectrum of nitrous acid in the vapour state. Canadian Journal of Chemistry, 1962, 40. vsk, s. 2057–1065. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
  3. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 652. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.3.2009). (englanniksi)
  4. Makin diazonium salts from phenylamine Chemguide.com. Jim Clark. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
  5. Ar tarkoittaa aromaattista ryhmää
  6. Prudent Practices in the Laboratory: Handling and Disposal of Chemicals 1995. National Academy Press.. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
  7. Jac A. Nickoloff, Merl F. Hoekstra: DNA Damage and Repair, s. 271. Humana Press, 1998. ISBN 978-0-89603-356-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.3.2009). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.