Tupolev Tu-16

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tupolev Tu-16R
Tupolev Tu-16

Tupolev Tu-16 (Nato-raportointinimi Badger) oli neuvostoliittolainen strateginen pommikone, joka tuli käyttöön 1950-luvun puolivälissä.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupolevin suunnittelutoimisto kehitti Tu-16-pommikoneen 1940-luvun lopussa. Koneen prototyypin Tyyppi 88/1 (Projekti N) ensilento tapahtui 27. huhtikuuta 1952. Koneen kehitysprojekti alkoi, kun 1940-luvun lopulla etsitiin seuraajaa B-29 Superfortressin kopiona rakennetulle potkurikäyttöiselle Tupolev Tu-4 -pommikoneelle. Uuden pommikoneen vaatimuksiin kuului yli 800 km/h lentonopeus, 6 000 kg pommilasti ja 5 000 km kantama.

Aluksi Tupolev kehitti Tu-4:n pohjalta Tupolev Tu-85-koneen. Tu-88:n kehitys alkoi vuoden 1949 alussa. Kriittinen tekijä oli suihkumoottorien kehitys – Mikulinin suunnittelutoimisto kehitti Mikulin AM -voimalaitteen. Sen suuren halkaisijan vuoksi sitä ei voinut kiinnittää lentokoneen siipien alle.

Tu-16 tuli Neuvostoliiton ilmavoimien käyttöön vuoden 1953 lopussa. Ilmavoimien käyttöön tuli 175 konetta ja rannikkopuolustuksen käyttöön 240 konetta. Kaikkiaan koneita tehtiin parin vuosikymmenen aikana 1 059 kappaletta.

Kiinan kansantasavalta sai koneen suunnittelutietoja teknologiansiirtona Neuvostoliitolta. Se kehitti niiden pohjalta oman Xian H-6-koneversionsa. Kiinan ja Neuvostoliiton välien katkettua Hruštšovin hallintokaudella vuonna 1960 Kiinan konemallin jatkokehitys eteni itsenäisesti.

Kone kykeni kuljettamaan massiivisen 9 000 kg:n FAB-9000-pommin tai ydinaseita noin 4 800 km:n matkan. 1950-luvun puolivälissä koneeseen lisättiin mahdollisuus kantaa vastakehitettyjä risteilyohjuksia. Malli Tu-16KS-1 (NATO:n koodinimi Badger-B) kuljetti AS-1 Kennel -ohjuksia noin 1 800 km:n päähän. AS-1-ohjus oli iso, MiG-15-hävittäjää muistuttava, ja sen kantomatka noin 140 km. Sen pääasiallinen käyttötarkoitus oli iskut Yhdysvaltain lentotukialusryhmiä vastaan.

Myöhempiä ohjusmalleja olivat ydinkärkinen Raduga K-10S (AS-2 Kipper), AS-1:n korvaaja KSR-2 (AS-5 Kelt) ja KSR-5 (AS-6 Kingfish).

Koneesta kehitettiin myös elektronisen sodankäynnin- ja tiedustelumalleja. Siitä kehitettiin myös siviilimallit Tupolev Tu-104 ja Tupolev Tu-124, jotka olivat Aeroflotin käytössä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tu-16-pommikone oli Neuvostoliiton, Vietnamin, Kiinan kansantasavallan (H-6), Egyptin, Indonesian ja Irakin ilmavoimien käytössä. Nykyisin niitä käyttää ainakin Venäjän ilmavoimat, mutta valvontaroolissa eikä pommikoneena. Kiinan ilmavoimille Xian H-6 -kopio tai muunnelma on eräs sen strategisen ydinasepelotteen toteuttaja.

Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tu-16
Mitta Tu-16A:n lukuarvot
Tyyppi:    Pommikone
Pituus:    36,25 m
Kärkiväli    32,99 m
Siipipinta-ala    164,65 m²
Sivusuhde 6,61
Siipikuormitus:   
  • Minimi: 222 kg/m²
  • Maksimi: 460 kg/m²
Korkeus:    10,36 m
Tyhjäpaino:    36 600 kg
Suurin lentopaino 75 800 kg
Suurin lentonopeus 990 km/h
Lakikorkeus 12 800 m
Kantama 5 800 km
Voimalaite 2 × Mikulin AM-3 suihkumoottoria, joissa kummassakin 93,2 kN työntövoima;
Miehistö 6

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Agostini, de: Aircraft (Die neue Enzyklopädie der Luftfahrt), München-Karlsfeld 1995
  • Butowski, Piotr, Military Aircraft of Eastern Europe. (2) Bombers & Attack Aircraft, Hong Kong 1992
  • Kopenhagen, Wilfried, Sowjetische Bombenflugzeuge, Berlin, 1989, ISBN 3-344-00391-7
  • Kopenhagen, Wilfried, Tupolew Tu-16, in: Fliegerkalender der DDR 1982, hg. v. Wolfgang Sellenthin, Berlin 1981, S. 87-97
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tupolev Tu-16.