Tupolev Tu-110

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tupolev Tu-110
Tupolev Tu-110 -aiheinen neuvostoliittolainen postimerkki vuodelta 1958.
Tupolev Tu-110 -aiheinen neuvostoliittolainen postimerkki vuodelta 1958.
Tyyppi pitkän matkan matkustajalentokone
Alkuperämaa  Neuvostoliitto
Valmistaja Tupolev
Suunnittelija Dmitri Markov[1]
Ensilento 11. maaliskuuta 1957[1]
Status ei otettu tuotantoon
Valmistusmäärä 4[2]
Valmistusvuodet 1957–1958[1]
Kehitetty mallista Tupolev Tu-104

Tupolev Tu-110 (ven. Туполев Ту-110, Nato-raportointinimi Cooker) oli neuvostoliittolainen suihkuturbiinikäyttöinen pitkän matkan matkustajalentokone. Tupolev Tu-104:n pohjalta kehitetty nelimoottorinen kone suunniteltiin erityisesti vientimarkkinolle. Se lensi ensilentonsa 11. maaliskuuta 1957.[1] Konetyypin valmistus lopetettiin jo vuonna 1958, kun todettiin, ettei sille ollut kysyntää.[3] Niitä ehdittiin valmistaa vain neljä kappaletta.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen neuvostoliittolainen suihkumatkustajakone, Tupolev Tu-104, otettiin käyttöön 15. syyskuuta 1956.[4] Andrei Tupolev halusi kehittää koneesta nelimoottorisen version pitkille matkoille ja vientimarkkinoille. Hän asetti Dmitri Markovin johtamaan projektia. Uuden koneen mallinimeksi tuli Tu-110.[1] Sen suunnittelu alkoi kesäkuussa 1955,[3] ja Neuvostoliiton ministerineuvosto hyväksyi sen tuotannon aloittamisen 12. elokuuta 1956 julkaistulla direktiivillä 1511-846.[1]

Konetyypin voimanlähteeksi valittiin ensin Ljulka AL-5,[1] jonka korvasi myöhemmin Ljulka AL-7P. Ajatuksena oli käyttää kahden tehokkaan moottorin sijasta neljää pienempitehoista, jotta koneen luotettavuus olisi parempi. Se oli tarpeellinen ominaisuus vientimarkkinoilla, sillä kaikissa ensimmäisissä länsimaisissa suihkukoneissa oli neljä moottoria.[3] Muita muutoksia Tu-104:ään verrattuna olivat rungon pidennys 1,2 metrillä, uudelleen suunniteltu siipi, suuremmat laskusiivekkeet sekä koneen sisäiset muutokset, joiden ansiosta matkustamoon mahtui rinnan viisi istuinta, yksi enemmän kuin Tu-104:ssä. Näiden muutosten ansiosta Tu-110 pystyi kuljettamaan jopa 100 matkustajaa,[1] ensimmäiset Tu-104:t taas vain 50.[4]

Koneen prototyyppi teki ensilentonsa 11. maaliskuuta 1957. Jo silloin tiedettiin, ettei konetyyppiä tultaisi ottamaan käyttöön. Tu-104:n käyttöönotto oli vaatinut suuria investointeja lentoasemiin ja suunnistuslaitteistoihin, eikä uutta tyyppiä haluttu käyttöön niin pian sen jälkeen.[1] Tilauksia ulkomailta ei ollut tullut, ja kun Tu-104:n moottorien luotettavuus parani ja sen matkustajakapasiteetti kasvoi myöhemmissä versioissa sataan, ei uutta konetyyppiä tarvittu.[3] Koelento-ohjelman jälkeen prototyyppi ja kolme muuta valmistettua konetta toimitettiin Kiovan siviili-ilmailutekniikan instituutille, joka käytti niitä lentävinä koealustoina esimerkiksi avioniikan, ohjusjärjestelmien ja ohjausjärjestelmien testaamiseen.[1] Niitä käytettiin myös Tupolev Tu-124:ää varten kehitettävien Solovjov D-20P -puhallinturbiinien koeohjelmassa. Koneista yksi pysyi käytössä 1980-luvulle saakka. Kaikki neljä on sittemmin romutettu.[3]

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [3]

Tu-110
50-paikkainen prototyyppi.
Tu-110A
100-paikkainen sarjatuotantomalli.
Tu-110B
Mallimerkintä koneille, jotka oli muunnettu käyttämään Solovjov-moottoreita.
Tu-110LL
”Lentävä laboratorio”, jota käytettiin avioniikan ja Sapfir-23-tutkan testaamiseen.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: Mitä Missä Milloin 1960,[5] Airliner World[6]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 5
  • Matkustajat: 78–100
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&038.030000038,3 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&037.050000037,5 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&044250.&&&&0044 250 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&084000.&&&&0084 000 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004 × Ljulka AL-7P -suihkuturbiini; &&&&&&&&&&&&&058.080000058,8 kN (6 000 kp) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0990.&&&&00990 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0890.&&&&00890 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&03450.&&&&003 450 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&012000.&&&&0012 000 m

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kennedy, Charles: Soviet Jet Evolution. Airliner World, joulukuu 2016, s. 24–31. Key Publishing. ISSN 1465-6337. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Airliner World, joulukuu 2016, s. 29
  2. a b Airliner World, joulukuu 2016, s. 31
  3. a b c d e f Tupolev Tu-110 (PDF) (s. 37–38) Old Wings. Viitattu 4.4.2017. (englanniksi)
  4. a b Airliner World, joulukuu 2016, s. 27
  5. Mitä Missä Milloin 1960 Kansalaisen Vuosikirja, s. 241. Helsinki: Otava, 1959.
  6. Airliner World, joulukuu 2016, s. 28

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]