Tupavuoren merikylpylä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tupavuoren merikylpylä ennen vuotta 1932.
Uno Ullbergin rakennuspiirrustus sanatoriosta, joka oli tarkoitus rakentaa Tupavuoreen.

Tupavuoren merikylpylä oli Naantalissa Naantalinsalmen rannalla sijainnut merikylpylä, joka toimi vuodesta 1918 1940-luvulle. Merikylpylässä oli paviljonki, ravintola, hiekkaranta ja vesiliukumäki jota pitkin laskettiin puukelkalla mereen.[1]

Vapaaherra Kristian von Alfthan tuli Naantalin kylpylälaitoksen ylilääkäriksi vuonna 1893, jonka myötä alkoi voimakas kylpylätoiminnan kasvu, joka kuitenkin romahti ensimmäisen maailmansodan aikana. Alfthan kehitti kylpylälaitoksen toimintaa ja laati jo vuonna 1916 laajan suunnitelman modernin sanatorion ja uuden merikylpylän perustamisesta Naantaliin. Alfthan vuokrasi vielä samana vuonna Naantalin kaupungilta alueet Tupavuoresta ja Humalistosta. Alfthanin tammikuussa 1917 jättämän yhtiöjärjestyksen Senaatti hyväksyi 13. helmikuuta, jonka jälkeen aloitettiin heti tontilla olevien rakenteiden lunastus yhtiölle. Arkkitehti Uno Ullberg oli myös osakkaana hankkeessa ja hän laati sanatoriosta rakennussuunnitelman, joka hyväksyttiin marraskuussa 1917.[2]

Merikylpylän rakentaminan alkoi kesällä 1917 ja käyttöön sen otettiin seuraavana vuonna.[1] Turun kaupunginpuutarhuri Harald Söderberg teki kylpylän kaunistussuunnitelman.[2] Kristian von Alfthan oli suunnitellut merikylpylään modernin 5-kerroksisen sanatorion 120 potilaalle, mutta hänen kuoltua vuonna 1919 laajamittaisesta sanatoriosuunnitelmasta luovuttiin. Merikylpylään johti aluksi rantaa myötäilevä puistokäytävä. Autotie valmistui vasta vuonna 1926. Myös höyrylaivat kuljettivat kylpylävieraita Tupavuoreen.[1]

Naantalin ja kylpylälaitoksen esitteissä vuodelta 1936 ja 1937 Tupavuoren merikylpylää kuvataan seuraavasti:[3][4]

»Tupavuoren merikylpylä on parin kilometrin päässä kaupungista ihanan pitkin merenrantaa kulkevan kävelytien varrella. Tämä aurinkoinen havumetsän ympäröimä tuulilta suojattu merikylpylä on viihtyisä oleskelupaikka ei ainoastaan meri- ja aurinkokylpyjä haluaville vaan muillekin kylpy- ja kesävieraille, sillä siellä on hyvä I luokan ravintola, jossa muun hyvän ohessa saa nauttia hyvästä orkesterisoitosta joka päivä.»

Taloudellisesti merikylpylän toiminta ei ollut kannattavaa, ja tilannetta pahensi ravintolan tuhoutuminen tulipalossa vuonna 1926. Uusi ravintolarakennus valmistui kuitenkin jo seuraavaksi kevääksi arkkitehti Gunnar Wahlroosin suunnittelemana.[1] Tupavuoren kävijämäärä alkoi pienentyä, kun Naantaliin perustettiin Nunnalahden merikylpylä vuonna 1931. Sota-aikana kävijämäärät olivat myös alhaisempia.[5] Tupavuoren merikylpylän toiminta päättyi lopulta 1940-luvun alussa kannattamattomana,[1] ja Huhtamäki-yhtymä osti merikylpylän vuonna 1942 kesäkodiksi henkilökunnalleen.[5]

Vuonna 1943 Suomen valtio alkoi suunnittelemaan poltto- ja öljytuotteiden kalliovarastoa Tupavuoreen.[6] Tupavuoreen oli suunniteltu jo pitkään nestemäisten poltto- ja voiteluaineiden säiliökeskusta, jollaisesta oli kova puute sodan jälkeisessä Suomessa.[7] Kesällä 1944 Suomen valtio pakkolunasti 50 hehtaaria maata Tupavuorelta pakkolunastuksista sotilastarkoituksiin annetun lain perusteella.[8] Tupavuoren säiliöalueen, silloiselta nimeltään Naantalin keskusvaraston, rakennustyöt aloitettiin 7. elokuuta 1944.[7] Koska osa kesäkotialueesta ja sen rakennukset pakkolunastettiin, luovutti kauppaneuvos Heikki Huhtamäki kesäkodin viereisen huvila-alueensa rakennuksineen kesäkodin käyttöön toiminnan jatkamiseksi vuonna 1945.[5] Näin loppui lopullisesti virkistystoiminta Tupavuoren merikylpylän alueella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kesäkuun esine 2009 naantali.fi. 6/2009. Naantali: Naantalin kaupunki, Naantalin museo. Viitattu 5.2.2017.
  2. a b Naantali 1917: Kylpyläkaupunki varsinaissuomi1917.fi. 2017. Naantalin museo. Viitattu 5.2.2017.
  3. Hiekkarannat ja merikylpylät, s. 11 (pdf) (Kansalliskirjaston doria.fi-verkkopalvelussa) Naantalin kaupungin Kylpylälaitoksen esite. 1936. Naantali: Naantalin kaupungin Kylpylälaitos. Viitattu 5.2.2017.
  4. Hiekkarannat ja merikylpylät, s. 9 (pdf) (Kansalliskirjaston doria.fi-verkkopalvelussa) Naantalin kaupungin Kylpylälaitoksen esite. 1937. Naantali: Naantalin kaupungin Kylpylälaitos. Viitattu 5.2.2017.
  5. a b c Kortekallio, Anneli: Yhtymän Tupavuori Oy 1945–1951 (doc) elka.fi. 10.2.2012. Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto. Viitattu 5.2.2017.
  6. Rönnholm, Mikko: Mikko Rönnholmin aliokirjoitus: Jalostamo päätettiin rakentaa Naantaliin 50 vuotta sitten (osastolla: pääkirjoitus. ISSN 0356-133X) ts.fi, Turun Sanomien verkkojulkaisu. 17.12.2004. Turku: Turun Sanomat Oy. Viitattu 6.1.2017.
  7. a b Pääkkönen, Sirpa: Talon korkuiset bensiinisäiliöt vuoren sisällä (osastolla: Helsingin Sanomat 50 vuotta sitten. ISSN 1239-257X) hs.fi, Helsingin Sanomien verkkopalvelu. 10.11.1996. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 29.12.2016.
  8. Rönnholm, Mikko: Naantalin osana on tunnustaa ja tunnistaa oma tilansa ja toimia. (Osastolla: pääkirjoitus. Naantalin kaupungin tiedotuslehti) Nasta, 2015, nro 2, s. 2. Naantali: Naantalin kaupunki. ISSN 1797-5794 (painettu). Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.1.2017.