Tulilintu (baletti)
,_Ballets_Russes,_Sydney.jpg)
Tulilintu (ransk. L'oiseau de feu, ven. Жар-птица, Žar-ptitsa) on Igor Stravinskyn säveltämä baletti. Se kirjoitettiin Sergei Djagilevin tilauksesta tämän Ballets russes -seuruetta varten. Koreografian laati Mihail Fokin.[1] Tulilintu oli Stravinskyn ensimmäinen kansainväliseksi menestykseksi kohonnut teos. Sen kantaesitys oli Pariisin oopperatalossa 25. kesäkuuta 1910.[2]
Tulilintua esitetään yhä sekä balettina että orkesterisarjana.[3]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baletin päähenkilöt ovat prinssi Ivan Tsarevitš, paha Kaštšei Kuolematon ja myyttinen Tulilintu. Ensimmäisessä näytöksessä prinssi pääsee Kaštšein valtakuntaan ja löytää tämän vangitsemat 13 prinsessaa, toisessa näytöksessä prinsessat vapautetaan. Taianomainen Tulilintu toimii koko ajan Ivanin avustajana.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baletin tilasi ja sen aiheen valitsi alun perin Djagilev, joka suunnitteli ohjelmistoa venäläisen seurueensa toiseksi esityskaudeksi. Vuoden 1909 ensimmäisen kauden aikana seurue oli esittänyt sekä venäläisiä oopperoita että baletteja, mutta oopperat olivat tulleet liian kalliiksi ja ajaneet Djagilevin lähes konkurssiin, joten hän päätti keskittyä toisella kaudella balettiin. Ranskalaiseen yleisöön eksotiikallaan vedonnutta venäläiskansallista musiikkia tuottaneet venäläiset säveltäjät eivät olleet juuri säveltäneet baletteja, joten Djagilevin oli tilattava uusia sävellystöitä.[4]
Koreografi Fokin laati tarunomaista tulilintua käsittelevälle baletille alustavan ohjelman yhdistelemällä aineksia useista venäläisistä kansansaduista. Pääaineksina toimivat Aleksandr Afanasjevin kirjaama satu ”Ivan Tsarevitš, tulilintu ja harmaa susi” sekä kansansatu ”Itsestään soiva sitra”, jossa myös on pääosassa Ivan Tsarevitš. Susi jätettiin baletista pois, jolloin tulilintu sai kaksoisroolin etsinnän kohteena ja prinssi Ivanin taianomaisena avustajana.[4]
Baletin sävellystyötä ehdittiin tarjota usealle säveltäjälle ennen Stravinskya. Alun perin säveltäjäksi kaavailtiin Nikolai Tšerepniniä, joka kuitenkin vetäytyi hankkeesta. Seuraavaksi työtä tarjottiin Anatoli Ljadoville, joka ilmaisi ensin kiinnostuksensa, mutta kieltäytyi sitten hänkin. Usein mainittu tieto, että Ljadov olisi vastaanottanut toimeksiannon, mutta ei olisi saanut mitään sävellettyä, ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Myöskään Aleksandr Glazunov ja Nikolai Sokolov eivät suostuneet säveltämään Tulilintua.[4] Ensi-illan lähestyessä Djagilev valitsi joulukuussa 1909 Stravinskyn säveltämään baletin. Vasta 27-vuotias Stravinsky oli tuolloin vielä melko tuntematon, mutta Djagilev oli vakuuttunut hänen varhaisista orkesteriteoksistaan.[2] Lisäksi Stravinsky oli ollut yhtenä useasta säveltäjästä tekemässä Ballets Russesin vuonna 1909 esittämän Les Sylphides -baletin eräiden tanssinumeroiden uudelleensovituksia, joten hän oli jo työskennellyt Djagileville.[4]
Kuultuaan toimeksiannosta Stravinsky ryhtyi sävellystyöhön Pietarissa. Hän sai sävellyksen valmiiksi toukokuussa 1910 ja lähetti nuotit Pariisiin. Tulilinnun rooliin kaavailtu pääballerina jouduttiin vaihtamaan viime hetkellä, sillä ensimmäinen esiintyjä ei hyväksynyt Stravinskyn musiikkia. Ensi-illan jälkeen Stravinsky kuitenkin tunnustettiin pian merkittäväksi ja omaperäiseksi nousevaksi kyvyksi.[2]
Stravinsky teki Tulilinnun musiikin pohjalta kaksi orkesterisarjaa vuosina 1911 ja 1919 sekä erillisen balettisarjan orkesterille vuonna 1945. Lisäksi hän teki joistain baletin yksittäisistä kappaleista sovituksia pianolle ja viululle.[5]
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stravinsky lainasi teokseen melodioita venäläisestä kansanmusiikista, mutta tunnistettavimmat kohdat ovat kokonaan hänen omia luomuksiaan.[2] Stravinskyn tiedetään lainanneen Tulilinnussa ainakin kahta perinteistä horovod-tanssia, jotka molemmat olivat ilmestyneet hänen opettajanaan toimineen Nikolai Rimski-Korsakovin vuonna 1877 julkaisemassa venäläisten kansanlaulujen kokoelmassa. Kansanmusiikista lainatut muodot samaistuvat baletissa ihmishahmoihin, kuten prinssi Ivaniin ja prinsessoihin, kun taas Tulilintua ja noita Kaštšeita edustavat monimutkaisemmat, Stravinskyn itsenäisesti kehittämät melodiat.[4] Baletin tunnetuimmat kappaleet ovat Tulilinnun tanssi, infernaalinen tanssi (danse infernale) ja loppukohtauksen juhlava musiikki.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b The Firebird - Notes on the Piece Carnegie Hall. Viitattu 3.7.2014.
- ↑ a b c d Betsy Schwarm: The Firebird (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 3.7.2014.
- ↑ Igor Stravinsky: The Firebird Classic FM. Viitattu 3.7.2014.
- ↑ a b c d e Richard Taruskin: Stravinsky: The Firebird, s. 5–8, CD-levyn Stravinsky – The Firebird tekstiliite. Deutsche Grammophon 1993. 437 850-2.
- ↑ Heikki Poroila: Yhtenäistetty Igor Stravinsky, s. 18–19 (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen musiikkikirjastoyhdistys, Helsinki 2012. Kirjastot.fi. Viitattu 16.7.2014.