Tuk-tuk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuk-tuk

Tuk-tuk (thaiksi ตุ๊กตุ๊ก tai ตุ๊กๆ) eli samlor (thaiksi สามล้อ) on thaimaalainen versio kolmipyöräisestä skootterista, jota kutsutaan muualla auto-riksaksi. Tuk-tukia käytetään vuokra-ajoneuvon ohella myös tavaran kuljetukseen. Tuk-tukin käyttö on useissa kaupungeissa Thaimaassa kielletty, ja sitä tapaakin Bangkokin ja Chiang Main ulkopuolella lähinnä maaseutukaupungeissa ja -kylissä. Tuk-tukia ajaa alempaan sosiaaliryhmään kuuluva, yleensä Thaimaan koilliosasta Isanista kotoisin oleva henkilö, jolla ei ole varaa kalliimpaan varsinaiseen taksiautoon.

Tuk-tukit ovat kolmipyöräisiä ja sivuilta avoimia. Auringolta ja sateelta suojaa kangaskatto. Voimanlähteenä on 300-kuutioinen kaksitahtimoottori. Ratin sijasta tuk-tukissa on ohjaustanko. Jotkut tuk-tukit käyttävät kaasua polttoaineena.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin Intiassa ja Indonesiassa, joissa paikallinen kolmipyörä perustuu italialaiseen Vespaan (Bajaj), thaimaalaisen tuk-tukin esikuvana oli Daihatsu Midget, japanilainen kääpiöauto. Ensimmäiset moottorikäyttöiset kolmipyöräriksat, eli tuk-tukit, esiteltiin vuonna 1959. [1] Thaimaassa on tällä hetkellä kuusi valmistajaa. Tuk-tukin tulevaisuus saattaa olla uhattuna, sillä kiristyvät päästönormit ja nouseva elintaso suosivat hiljaisia ja ilmastoituja taksiautoja. Tuk-tuk on kuitenkin edelleen Thaimaan ja Bangkokin tunnetuin kulkuväline ja eräänlainen kansallinen tunnuskuva, joka kiehtoo varsinkin turisteja. Tuk-tuk-kyydin hinta ei enää ole kilpailukykyinen mittaritakseihin verrattuna, mutta sillä on oma käyttäjäkuntansa katukauppiaiden keskuudessa, tavaran kuljetuksessa ja äärimmäisissä ruuhkaolosuhteissa.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuk-tuk.
Tämä liikenteeseen ja liikennevälineisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.