Tuija-Maija Niskanen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tuija-Maija Niskanen (10. heinäkuuta 1943 Savonlinna29. kesäkuuta 2019) oli suomalainen elokuvaohjaaja. Hän aloitti ohjaajana Ylen Televisioteatterissa 1968, ja kahta teatterielokuvaa lukuun ottamatta hän ohjasi muut työnsä televisiolle.[1]

1980-luvun alussa Tuija-Maija Niskanen ohjasi elokuvat Jäähyväiset (1982) ja Suuri illusioni (1985). Edellinen oli Vivica Bandlerin romaaniin pohjautuva elokuva, joka viitteellisesti sivusi lesboutta. Jälkimmäinen oli Mika Waltarin samannimisen esikoisromaanin filmatisointi, jossa Sari Lilliestiernan oli alun perin tarkoitus näytellä Caritaksen rooli, mutta tuottajan vaihtuessa roolin sai Stina Ekblad.kenen mukaan? Jäähyväisten ja Suuren illusionin jälkeen Niskasen ura jatkui televisiossa. Hän ohjasi TV-versiot muun muassa Minna Canthin näytelmästä Anna-Liisa (1988) ja Anja Snellmanin romaanista Ihon aika (2004). Snellman toimi myös käsikirjoittajana Suuressa illusionissa.

Filmografiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet: Elonet[2] ja Foster 1995 s. 282[3]

  • 1968: Nukkekoti
  • 1969: Ajolähtö
  • 1969: Sen kunniaks
  • 1970: Olen unessa useasti
  • 1971: Malli
  • 1971: Lokki
  • 1972: Klyftan
  • 1977: Valitsen rohkeuden
  • 1977: Maa jota ei ole (Landet som icke är)
  • 1979: Seth Mattsonin tarina
  • 1982: Jäähyväiset (Avskedet)
  • 1982: Yksinäinen nainen
  • 1983: Kolme naista
  • 1985: Suuri illusioni
  • 1988: Anna-Liisa
  • 1991: Mitä pimeämpi yö, sen kirkkaammat tähdet
  • 1993: Sanat ja hiljaisuus
  • 1995: Astrid
  • 1998: Ihon aika
  • 2004: Enkeli tulessa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Petäjä, Jukka: Elokuvaohjaaja Tuija-Maija Niskanen on kuollut Helsingin Sanomat. 30.6.2019. Viitattu 30.6.2019.
  2. Tuija-Maija Niskanen Elonetissä
  3. Gwendolyn Audrey Foster: Women Film Directors: An International Bio-critical Dictionary, sivu 282, Greenwood Press 1995. Viitattu 14.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]