Tuhlaajapoika (vuoden 1916 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuhlaajapoika
Rouva Pierrot (Svea Peters), Pierrot nuorempi (Märta Hallström) ja Pierrot vanhempi (Hjalmar Peters).
Rouva Pierrot (Svea Peters), Pierrot nuorempi (Märta Hallström) ja Pierrot vanhempi (Hjalmar Peters).
Ohjaaja Sven Bergvall
Käsikirjoittaja Sven Bergvall
Tuottaja Erik Estlander
Säveltäjä André Wormser
Kuvaaja Karl Johansson (kuvaaja)
Pääosat Svea Peters
Hjalmar Peters
Märta Hallström
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Aktiebolaget Finlandia Film
Ensi-ilta 30. huhtikuuta 1916
Kesto 43 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti ei tiedossa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Tuhlaajapoika on vuonna 1916 valmistunut suomalainen Sven Bergvall'n käsikirjoittama ja ohjaama mykkäelokuva. Elokuva perustuu Michel Carré Jr:n elenäytelmään L'enfant prodigue vuodelta 1890.

Elokuva sai ensi-iltansa 30. huhtikuuta 1916 Esplanad-teatterissa Helsingissä ja sitä esitettiin myös nimellä Kadotettu poika. Ensi-ilta oli Suomen autonomian ajan viimeinen kotimaisen näytelmäelokuvan ensi-ilta [1].

Elokuvassa nuori herra Pierrot rakastuu pyykkiä kantavaan Phrynetteen ja päätyy varastamaan yöllä isänsä säästöt ja karkaamaan tytön kanssa Pariisiin. Phrynette on kuitenkin tuhlaavainen, ja ongelmia on edessä rahojen loppuessa. [1]

Kuvamateriaali elokuvasta on tuhoutunut muutamaa valokuvaa lukuun ottamatta. [1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Svea Peters – Rouva Pierrot
  • Hjalmar Peters – Pierrot vanhempi
  • Märta Hallström – Pierrot nuorempi, tuhlaajapoika
  • Dorita Lazaro Knudsen – Phrynette
  • Ragnar Widestedt – Parooni
  • Herra Wendelbladh – Frakkipukuinen herrasmies

Muut tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karl Johansson – kuvaus ja leikkaus
  • Sven Bergvall – leikkaus ja lavastus
  • André Wormser – musiikki

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasta tuli kohtalainen yleisömenestys, ja sitä ylistettiin myös Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien arvioissa ja uutisoinneissa. Elokuvan taiteellisista suorituksista käytiin kuitenkin myös polemiikkia Hufvudstadsbladetin yleisönosastossa nimimerkkien ja ohjaajan Sven Bergvallin välillä. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Tuhlaajapoika Elonet. Viitattu 22.7.2020.