Tuhkakeskiviikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tuhkakeskiviikko (lat. dies cinerum) on läntisen kristikunnan kirkkovuodessa juhla, joka aloittaa pääsiäistä edeltävän 40 päivän paastonajan. Tuhkakeskiviikko on kirkkovuodessa laskiaissunnuntaita seuraava keskiviikko, joka samalla lopettaa paastoa edeltävän karnevaali- tai laskiaisajan. Paastonaika jatkuu tuhkakeskiviikosta pääsiäislauantaihin. Tuhkakeskiviikon ja pääsiäislauantain väliin jää, nämä päivät mukaan luettuina, 46 päivää, mutta paastopäivien lukumääräksi tulee 40, koska paastonajan sunnuntait ja palmusunnuntai eivät ole paastopäiviä. 40 päivän paastonaika muistuttaa Jeesuksen paastosta autiomaassa ennen hänen julkisen toimintansa alkua. Sen tarkoituksena on valmistaa kristittyjä pääsiäisen viettoon, auttaa heitä miettimään syntejään ja puutteitaan sekä tekemään niistä parannusta kehottaen heitä samalla lähimmäisenrakkauden tekoihin.

Idän kristillisyydessä tuhkakeskiviikkoa ei vietetä, koska siellä paastonaika on alkanut jo laskiaissunnuntain (eli sovintosunnuntain) iltana.

Tuhkakeskiviikko on saanut nimensä lännen kirkossa 1000-luvulla alkaneesta tavasta sirotella paastonajan aluksi ylleen tuhkaa katumuksen ja parannuksen merkiksi. 1100-luvulla tuli tavaksi, että sirottelussa käytetty tuhka tehtiin polttamalla edellisen vuoden palmusunnuntaina siunatut palmunoksat. Nykyään katolisessa kirkossa diakoni tai pappi piirtää tavallisimmin tuhkan ja öljyn tai veden seoksella ristin katumuksentekijän otsaan lausuen samalla sanat: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15) tai ”Muista, ihminen, että olet tomua ja tomuksi sinun pitää jälleen tuleman” (vrt. 1. Moos. 3:19). Mahdollista on toki sekin, että tuhkaa ripotellaan katumuksentekijän päähän. Tuhkakeskiviikon tekstit ja rukoukset puhuvat parannuksesta ja katumuksesta, ja jumalanpalvelus on tämän teeman sävyttämä. Liturgisena värinä on violetti, katumuksen väri.

Katolisessa kirkossa tuhkakeskiviikko on pitkäperjantain ohella ainut velvoittava paasto- ja abstinenssipäivä. Kaikkia täysi-ikäisiä katolilaisia, joiden terveys sen sallii, velvoittaa tällöin kirkon käsky pidättäytyä liharuokien nauttimisesta ja paastota nauttimalla päivässä vain yksi ateria.

Luterilaisuudessa tuhkakeskiviikon viettäminen käytännössä lakkasi uskonpuhdistuksen jälkeen, mutta 1900-luvun jälkipuoliskolla tapa on uudestaan alkanut elpyä. Nykyisin voimassa olevassa Suomen luterilaisen kirkon kirkkokäsikirjassa on tekstit ja rukoukset tuhkakeskiviikkoa varten sekä ohjeet juhlan viettämiseksi. Myös luterilaisessa messussa pappi voi katumuksen vertauskuvaksi piirtää tuhkalla ristin seurakuntalaisten otsaan sanoen: ”Ota vastaan katumuksen merkki.”[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuhkakeskiviikon messu Jumalanpalvelusten kirja. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]