Tuamotunpyykyyhky
| Tuamotunpyykyyhky | |
|---|---|
 John Gerrard Keulemansin piirros A. e. albicollis ja A. e. erythroptera -alalajeista vuodelta 1893. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kyyhkylinnut Columbiformes |
| Heimo: | Kyyhkyt Columbidae |
| Suku: | Alopecoenas |
| Laji: | erythropterus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Alopecoenas erythropterus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Tuamotunpyykyyhky (Alopecoenas erythropterus tai Gallicolumba erythroptera) on äärimmäisen uhanalainen kyyhkylaji. Se on kotoperäinen Ranskan Polynesiassa, jossa sen levinneisyysalue on supistunut voimakkaasti elinympäristön häviämisen ja vieraslajien leviämisen vuoksi. Lajia tiedetään tavattavan enää kourallisella matalia atollisaaria ja koko populaatioksi on arvioitu 100–120 yksilöä.
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johann Friedrich Gmelin kuvasi tuamotunpyykyyhkyn tieteelle vuonna 1789 nimellä Columba erythroptera.[2] Holotyyppi kerättiin Moorealta Seurasaarilta.[2] Myöhemmin tuamotunpyykyyhky luokiteltiin osaksi pyykyyhkyjen Gallicolumba-sukua, mutta vuonna 2014 sukuun jätettiin enää filippiiniläiset lajit.[3] Pyykyyhkyistä erilliseen Alopecoenas-sukuun siirrettyjä lintuja on 13 lajia ja ne asuttavat Oseaniaa ja Indonesiaa. Tuamotunpyykyyhky on pyykyyhkyistä itäisin.
Tuamotunpyykyyhkystä on kuvattu useita muotoja ja alalajeja eri saarilta. Osa näistä on kuitenkin virheellisiä tai perustuvat maalauksiin tai hävinneisiin näytteisiin.[4] Yleisesti hyväksytään kaksi alalajia erythroptera ja albicollis.[5] Nimialalaji, Alopecoenas erythroptera erythroptera esiintyi alun perin Seurasaarten lisäksi Gambiersaarilla ja Acteonsaarilla ja mahdollisesti Tuamotusaarten eteläosissa.[5] Tommaso Salvadorin vuonna 1892 kuvaaman albicollis-alalajin levinneisyys kattoi pohjoisemmat Tuamotun saaret.[5] On kuitenkin hyvin epäselvää, mitkä alalajimääritelmät ovat merkityksellisiä tai järkeviä, ja mitkä niiden levinneisyysalueiden rajat ovat tai olivat.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuamotunpyykyyhky on pienikokoinen ja lyhytpyrstöinen maassa viihtyvä kyyhky. Koiraan pää, kaula ja rinta ovat suurimmaksi osaksi valkoisia. Selkä, siivet, pyrstö ja vatsa ovat tumman ruskeanharmaat. Yläselkä ja siiven peitinhöyhenet ovat metallinhohtoisen purppuranpunaiset tai kastanjanruskeat. Nimialalajilla päähän ulottuu takaa tummia raitoja, kun taas albicollis-alalajilla pää on kokonaan valkoinen.[6] Molempien alalajien naaraat näyttävät samalta. Ne ovat kauttaaltaan punertavan ruskeita, mutta rinta on vaalea ja päälaelta kaulalle ja siiven peitinhöyheniin ulottuu punertava sävy.[6] Värit haalistuvat höyhenten kuluessa. Nuoret tuamotunpyykyyhkyt ovat punaruskeita tai kanelinruskeita.[6] Naaman ja vatsan valkoiset osat ovat harmaansekaisia.[4] Nuoret koiraat voidaan erottaa naaraista yläselän ja siipien peitinhöyhenten purppurasävystä.[6] Aikuinen tuamotunpyykyyhky on 25 cm pitkä ja painaa noin 105–122 grammaa, mikä tarkoittaa, että se on noin räkättirastaan kokoinen.[4] Iiris on ruskea, nokka ja jalat mustat.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cookinsaarilla tehdyt luulöydöt viittaavat siihen, että lajia tavattiin ennen ihmisten tuloa myös siellä.[3] Kaksisataa vuotta sitten tuamotunpyykyyhkyä tavattiin enää Seurasaarilla, Acteon-, Gambier- ja Tuamotusaarilla.[4] Seurasaarilla se pesi ainakin Tahitilla ja Moorealla, mutta on sittemmin hävinnyt koko saaristosta.[4] 2000-luvulla lajista on havaintoja enää muutamilta saarilta. Pohjois-Tuamotun Rangiroalla oli ainakin seitsemän yksilöä vuonna 2012. Acteonsaarten Tenararolla arvioitiin olevan 50 yksilöä vuonna 2002 ja saman saariston Vahangalla nähtiin muutama vuonna 2007. Gambiersaarten Moranella oli vuonna 2012 ainakin kaksi yksilöä.[3]
Tuamotunpyykyyhkyn levinneisyysalue on kaventunut voimakkaasti viime vuosisatoina. Se on hävinnyt kaikilta vuoristoisilta saarilta ja useilta matalilta atolleiltakin. Suurin syy kyyhkyn häviämiseen ovat olleet vieraslajit, etenkin kissat ja rotat.[3]
Niillä atolleilla, joilla tuamotunpyykyyhkyä vielä tavataan, se elää etenkin Pisonia grandis -metsissä, joissa on tiheää aluskasvillisuutta, pensaita, saniaisia ja heiniä. Sitä tavataan myös metsien ulkopuolella alueilla, joilla on matalaa ja tiheää pensaikkoa tai kairapalmukasvustoja. Lajia tavataan myös hyvin pienillä saarilla, kunhan niillä on sille sopivaa kasvillisuutta.[4]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuamotunpyykyyhky on elintavoiltaan piilotteleva, ja se pysyttelee mieluiten lähellä maan pintaa kasvuston suojassa.[4] Ravintonaan se käyttää etenkin maasta kaivamiaan siemeniä, varsinkin nonien ja Tournefortia-suvun kasvien siemeniä. Toissijaisesti se hakee ruokansa suoraan puista ja pensaista ja syö esimerkiksi portulakkakasvien nuppuja, vesihirssien siemeniä ja tyräkkien lehtiä.[4][6] Lisäksi se syö hyönteisiä ja niiden toukkia.[3] Kun lintu säikähtää lentoon, sen siivet pitävät samanlaiset pärähdyksen kuin sitä hieman isompi pyy. Lajin pesimäkäyttäytymisestä tiedetään hyvin vähän, mutta nuoria yksilöitä on nähty ainakin tammikuussa ja huhtikuussa.[6]
Uhanalaisuus ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuamotunpyykyyhky oli aiemmin runsaslukuinen useimmilla niistä saarista, joilla sitä tavattiin.[4] Kuitenkin se on maalintuna, joka ei ole sopeutunut nisäkkäisiin, erittäin haavoittuvainen saarille kulkeutuville kissoille ja rotille.[4] Laji kuoli sukupuuttoon useimmilla saarilla pian sen jälkeen, kun eurooppalaiset ne löysivät, ja on ehdotettu, että populaatiot olisivat vähentyneet jo sitä ennen.[4] Sen uskotaan kuolleen sukupuuttoon Seurasaarilta ja hävinneen suurimmalta osalta niistä Tuamotun saarista, joissa sitä aiemmin tavattiin. Näillä saarilla käy lintutieteilijöitä kuitenkin vain harvoin, ja monet pienet saaret saattavat elättää tuntematonta kyyhkypopulaatiota.[4][6] Lisäksi 1970-luvulla Rangiroan atollin populaatio jäi kokonaan huomaamatta, vaikka sitä nimenomaan etsittiin, joten pienet populaatiot voivat olla vaikeita löytää.[6]
Vuonna 2015 Ranskan Polynesian Birdlife-järjestö yhteistyökumppaneineen aloitti projektin, jossa kuudelta Acteon- ja Gambiersaaristojen saarilta hävitettiin rottia ja saarten luonnonvaraisia kasveja syrjäyttäviä tulikruunukasvustoja. Tarkoituksena on hävittää nämä tulokaslajit kokonaan ja siten luoda tuamotunpyykyyhkyille lisää turvallista elinympäristöä.[3]
Sen lisäksi, että tuamotunpyykyyhkyjä uhkaavat saalistajat, niiden elinympäristön alavat atollit ovat vaarassa, jos merenpinta tulevaisuudessa nousee.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Baptista, Luis F.; Trail, P. W.; Horblit, H. M. (1997). "Family Columbidae (Pigeons and Doves)". In del Hoyo, Josep; Elliott, Andrew; Sargatal, Jordi. Handbook of the Birds of the World. 4. Sandgrouse to Cuckoos. Barcelona: Lynx Editions.
- Gibbs, David; Barnes, Eustace; Cox, John (2001). Pigeons and Doves: A Guide to the Pigeons and Doves of the World. Sussex: Pica Press. ISBN 1-873403-60-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Alopecoenas erythropterus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b Baptista 1997, s. 181.
- ↑ a b c d e f BirdLife International: Species factsheet: Alopecoenas erythropterus. birdlife.org. 2016. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 24.7.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Gibbs 2001, s. 407.
- ↑ a b c Gibbs 2001, s. 408.
- ↑ a b c d e f g h i Baptista 1997, s. 182.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- IUCN Red List: Alopecoenas erythropterus (englanniksi)
- ITIS: Gallicolumba erythroptera (englanniksi)
- Video tuamotunpyykyyhkystä luonnossa Rangiroalla YouTube
| ||||||||||
