Tristan (yritys)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tristan Oy
Perustettu 1983 (Downtown United)
Perustaja Janne Aaltonen
Pekka Hanelius
Lakkautettu 1985 (konkurssi)
Avainhenkilöt Jari Komulainen
Reino Lundén
Samuli Lehtinen
Toimiala holdingyhtiö, yrityskehitys
Tytäryhtiöt
  • Suomen Energiahake Oy
  • Cunha Oy
  • EFE-Galvano Oy
  • Fibal Oy
  • Kiinteistöyhtiö Pitäjänmäentie 11
  • Leimasintehdas Sundström Oy
  • RPT-Konepaja Oy, Raahe
  • RPT-Asennus Oy, Raahe
  • RPT Svenska AB
  • Sähköpinnoite Oy, Riihimäki
[1][2]

Tristan Oy oli 1980-luvun puolivälissä toiminut suomalainen holdingyhtiö, jonka omistajia ja johtoa tutkittiin talousrikoksista mutta syytteet hylättiin. Tristanin liikeidea oli hankkia omistukseensa saneerattavia yrityksiä, ja saneeraus kustannettaisiin yhden tuottoisan yrityksen, Suomen Energiahake Oy:n tuotoilla. Energiahake ja koko yritysryhmä ajautuivat kuitenkin konkurssiin, josta seurasi hankala ja riitaisa pesänselvitys. Tristanin takana oli Uppsalan yliopiston ekonomiopinnoissa toisiinsa tutustunut nuorten liikemiesten ryhmä, johon kuuluivat Janne Aaltonen, Pekka Hanelius ja tasavallan presidentti Mauno Koiviston silloinen vävy Jari Komulainen. Yritykseen tulivat Nooman Oy:n kautta mukaan myös elimäkeläinen liikemies Samuli Lehtinen ja lainopin kandidaatti Reino Lundén.[3][4][5]

Tristan Oy:n perustivat Aaltonen ja Hanelius keväällä 1983 nimellä Downtown United tarkoituksena harjoittaa urheiluvälineiden kauppaa. Jari Komulaisen tultua mukaan yritykseen se muutettiin holdingyhtiöksi nimeltä Tristan. Suomen Energiahake Oy perustettiin syksyllä 1983 valmistamaan metsäteollisuuden jätehakkeesta polttoaineena käytettäviä puubrikettejä ja tuottamaan näin Tristanille tuloja ostettavien yritysten saneerauksen rahoittamiseen. Energiahakkeen liiketoiminta kuitenkin kaatui polttoainehintojen muutokseen ja Ruotsista hankittuihin koneisiin, jotka olivat joko epäsopivia tai liian vaikeita käyttää. Yhtiön oma pääoma menetettiin jo toiminnan alkuvaiheessa.[3][4][5]

Suomen Energiahakkeen ajauduttua konkurssiin keväällä 1985 kaikki muutkin konsernin 26 yhtiötä kaatuivat.[3][4][5]

Konkursseista syntyi pitkä oikeusprosessi, jota vaikeutti Tristanissa mukana olleen Reino Lundénin tekemät 12 rikosilmoitusta entisistä yhtiökumppaneistaan. Syytteitä nostettiin väärän merkinnän aiheuttamisesta julkiseen rekisteriin sekä huolimattomina, kevytmielisinä ja petollisina velallisina tehdyistä konkurssirikoksista. Helsingin raastuvanoikeuden ratkaisussa kesäkuussa 1989 kaikki syytteet hylättiin.[6]

Seppo Tiitinen kertoi muistelmissaan vuonna 2018 presidentti Mauno Koiviston toimineen aktiivisesti vävypoikansa Komulaisen asiassa ja muun muassa maksaneen tämän oikeudenkäyntikulut.[7] Komulainen erosi Tristanin toiminnasta ja luopui sen omistuksesta jo toukokuussa 1984[5].

”Upsalan ekonomeina” tunnetun liikemiesryhmän välit rikkoutuivat konkurssiselvittelyssä. Janne Aaltonen siirtyi golfalan maahantuojaksi Golf Center Oy:n omistajana, Pekka Hanelius it-alalle. Jari Komulainen jatkoi liikemiehenä, erityisesti kestokulutustavaroiden maahantuojana ja Hietalahden rannassa pidetyn venäläisen sukellusveneen tilojen vuokraajana. Liikemies Samuli Lehtinen kuoli seitsemän uhria vaatineessa omistamansa liikelentokoneen maahansyöksyssä Helsinki–Vantaan lähellä helmikuussa 1989.[8][9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Energiahakkeen konkurssista ankarat syytteet viidelle. Helsingin Sanomat, 20.2.1988, s. 14. Näköislehti (maksullinen).
  2. Uppsalan ekonomit vangittu. Helsingin Sanomat, 25.6.1987, s. 6. Näköislehti (maksullinen).
  3. a b c Energiahake kypsyi nopeasti konkurssiin. Helsingin Sanomat, 10.7.1987. Näköislehti (maksullinen).
  4. a b c Viidelle syyte Tristan-jutussa. Helsingin Sanomat, 10.7.1987. Näköislehti (maksullinen).
  5. a b c d Poliisi kuulustelee kaikkia Tristan-yhtiön pääomistajia. Helsingin Sanomat, 26.6.1987, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
  6. Energiahakkeen syytteet nurin. Helsingin Sanomat, 16.6.1989, s. 13. Näköislehti (maksullinen).
  7. Tikka, Juha-Pekka: Uutuuskirja: Näin Uppsalan ekonomit piinasivat Mauno Koivistoa Verkkouutiset. 19.9.2018. Viitattu 21.2.2023.
  8. Mikkonen, Antti: He elivät herroiksi, Talouselämä 24.5.1996. Viitattu 1.3.2023.
  9. Seitsemän ihmistä kuoli. Helsingin Sanomat, 25.02.1989, s. 13. Näköislehti (maksullinen).