Trikotillomania
Trikotillomania (TTM) eli karvojennyppimishäiriö on pakko-oireisen spektrin häiriö, jossa yksilöllä ilmenee pakonomaista tarvetta nyppiä irti omia hiuksiaan, silmäripsiään, kulmakarvojaan tai muita kehon karvoja. Tämä johtaa merkittävään hiusten tai ihokarvojen lähtöön, jotka usein yritetään kätkeä kampauksen, peruukin tai hatun alle.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trikotillomanian kuvasi ensi kertaa ranskalainen François Henri Hallopeau vuonna 1889.
Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trikotillomaniasta kärsivillä syntyy voimakkaita ja voimistuvia tarpeita nyppiä karvojansa. He kokevat helpotusta nypittyään karvojansa.[1] Nyppiminen voi kohdistua mihin tahansa kehon karvoihin, mutta tavallisesti nypitään hiuksia, kulmakarvoja tai silmäripsiä. Joillain saattaa olla myös pakonomaista tarvetta nyppiä toisten ihmisten ja eläinten karvoja tai mattojen nukkaa. Nyppimistä ilmaantuu joko hetkittäin pitkin päivää tai jopa useiden tuntien kestoisissa jaksoissa.[2]
Yleensä karvojen nyppiminen pyritään salaamaan tai kieltämään, vaikka se olisi johtanut huomattavaankin hiusten tai karvojen lähtöön. Stressaavat, uudet ja epämiellyttävät tilanteet laukaisevat usein uuden kohtauksen.
Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pakonomaisen karvojennyppimisen taustalla olevia syitä ei täysin tunneta. Nyppiminen voi olla esimerkiksi joidenkin yksilöiden reaktiota stressiin tai ahdistukseen. Muita karvojennyppimishäiriön aiheuttajia voivat olla aivokemian epätasapainotila, kuten pakko-oireisessa häiriössä, murrosiän aiheuttamat hormonitason muutokset ja tuskan tunteeseen liittyvä itsetuhoisuus. Karvojennyppiminen voi olla joillekin siitä kärsiville myös eräs riippuvuuden muoto.[1]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trikotillomanian oireet korostuvat stressin takia, siksi itsehoidollisena keinona nyppimishäiriöstä kärsivän kannattaa pyrkiä vähentämään stressiä esimerkiksi erilaisilla rentoutusmenetelmillä.[2]
Tahdosta riippumatonta ja pakonomaista trikotillomaniaa voidaan hoitaa pakko-oireiden häiriön hoidossa käytetyillä serotoninergisillä lääkkeillä olantsapiinilla ja N-asetyylikysteiinillä, jotka voivat lievittää oireita merkittävästi. Jotkut häiriöstä kärsivät ovat saaneet selvää hyötyä kognitiivisesta psykoterapiasta, käyttäytymisterapiasta ja hypnoosista.[2]
Epidemiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiusten ja muiden karvojen nyppiminen on suhteellisen tavallista lapsuudessa. Trikotillomaniaksi kehittyvää nyppimistä ilmenee noin 1–3 prosentilla ihmisistä. Oireilu alkaa useimmiten nuorena lapsena tai varhaismurrosiässä. Karvojennyppimishäiriötä esiintyy osalla peräti vuosikymmeniä. Oireiden voimakkuus vaihtelee, ja ne ilmaantuvat jaksoittain. Stressi on usein laukaisijana aikuisiässä syntyvässä uudessa nyppimisjaksossa.[2]
Trikotillomania on selvästi yleisempää naisilla kuin miehillä.[2] Ero on poikkeuksellisen suuri mielenterveyden häiriölle, neljän suhde yhteen. Lapsuudessa sukupuolten välillä ei sen sijaan ole eroa.[3]
Perinnöllisillä tekijöillä saattaa olla osuutta trikotillomaniassa, sillä sitä on keskimääräistä useammin myös siitä kärsivien lähisukulaisilla.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pakko-oireinen häiriö
- Dermatillomania
- Rapunzelin syndrooma
- Pakkotoiminto
- Kompulsio
- Touretten syndrooma
- Dysmorfinen ruumiinkuvahäiriö
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Trichotillomania (hair pulling disorder) 8.12.2017. NHS. Viitattu 12.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Huttunen, Matti: Karvojennyppimishäiriö (trikotillomania) Terveyskirjasto. 30.11.2018. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 12.7.2019.
- ↑ Grant, Jon E. & Chamberlain, Samuel R: Trichotillomania American Journal of Psychiatry. 1.9.2016. American Psychiatric Publishing. Viitattu 12.7.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta trikotillomania Wikimedia Commonsissa
