Trappistit

Trappistit (lat. Ordo Cisterciensis Strictioris Observantiæ, lyh. O.C.S.O.) ovat katolisen kirkon latinalaiseen riitukseen kuuluva sääntökunta, sisterssiläisjärjestön haara, joka noudattaa Benedictuksen luostarisäännöstöä.

Sääntökunta sai alkunsa uudistusliikkeestä Notre Dame de la Grande Trappen luostarissa vuonna 1664, kun veljet kokivat sisterssiläisten valtavirran lipsuvan liian rentoon elämään. Sääntökunta otti epävirallisen nimensä ranskalaisen Soligny-la-Trappen kaupungin mukaan.

Trappistit on Armand Jean le Bouthillier de Rancén 1664 toimeenpanemasta puhdistuksesta alkunsa saanut paavin 1678 ja 1705 vahvistama sisterssiläismunkiston haara, jonka pääluostarina oli alkuaan Normandiassa oleva Notre-Dame de la Trappe. Vuonna 1892 munkkikunta järjestäytyi itsenäiseksi nimellä Puhdistettujen sistersiläisten veljeskunta (Ordo Cisterciensium reformatorum). Luostarikuri on ankara. Jäseniltä vaaditaan täydellistä vaikenemista, kasvisruokavalion noudattamista ja askeesiharjoituksia. Yksityiskammioelämän sijaan trappistit työskentelevät, syövät ja nukkuvat yhteisissä suojissa. Kurin ankaruus esti ensin veljeskunnan laajenemisen, mutta kun Ranskan vallankumouksen aikana munkit karkotettiin luostarista, sen vaikutus levisi muualle Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Vuonna 1900 paavi julisti trappistien pääluostariksi vanhan Citeaux’n, joka 1898 oli joutunut heidän haltuunsa. Pappismunkeilla on valkoinen, nahkavyöllä sidottu puku ja musta päähine. Naispuoliset trappistit noudattavat samaa elämäntapaa kuin miehet.^[1]

Nykyisin maailmassa on 170 trappistiluostaria ja niissä noin 2 500 munkkia ja 1 800 nunnaa.

Benedictuksen luostarisäännöstön kohta 48 sanoo: ”Olet oikea munkki vain kun elät kättesi työllä”. Niinpä trappistiluostarit tuottavat tarvikkeita, joiden myynnillä katetaan luostarin ylläpito. Tuotteiden joukossa on juustoja, leipää, ruumisarkkuja ja vaatetavaraa. Koska säännöstö ei tuomitse alkoholia, monet luostarit tuottavat olutta tai likööriä.