Tove Ditlevsen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tove Ditlevsen

Tove Irma Margit Ditlevsen (14. joulukuuta 1917 Kööpenhamina, Tanska7. maaliskuuta 1976 Kööpenhamina, Tanska)[1][2] oli tanskalainen kirjailija. Hän sai 1955 Kultaiset laakerit -kirjallisuuspalkinnon[3]. Vuonna 1999 Politiken-lehden lukijat valitsivat Ditlevsenin kirjan Barndommens gade Tanskan vuosisadan kirjojen listalle sijalle 21 [4]. Näiden lisäksi Ditlevsen on saanut lukuisia muita palkintoja.

Ditlevsenin tuotantoon kuuluu 39 teosta, jotka olivat runoja, novelleja, romaaneja ja muistelmia. Romaaneistakin osa oli omaelämäkerrallisia, ja ne kuvaavat lapsuutta. Aiheina olivat myös taiteilijuuden ongelmat ja erotiikkaan liittyvät ongelmat.[1] Tuotannosta omaelämänkerrallinen/autofiktiivinen Kööpenhamina-trilogia (1967–1971) kuuluu Tanskan kirjallisuuden kaanoniin.[5]

Ditlevsen oli naimisissa ja erosi neljä kertaa.[6] Kolmas puoliso oli väkivaltainen ja tutustutti Ditlevsenin huumeisiin. Ditlevsen taisteli koko aikuisikänsä alkoholin ja huumeiden kanssa ja vietti useita jaksoja psykiatrisessa sairaalahoidossa. Vuonna 1976 Ditlevsen teki itsemurhan.[5]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lapselle on tehty pahaa. (Man gjorde et barn fortræd, 1941). Suomentanut Yrjö Korhonen 1950
Kööpenhamina-trilogia
Novelleja
  • Erotomaani, suom. Toini Havu, teoksessa 27 pohjoismaista kertojaa, Tammi 1964
  • Miesten petollisuus, teoksessa Ratavartijan näky ja muita kuuluisia kertomuksia, toim. Kerttu Manninen, WSOY 1965

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan kirjallisuustieto, s. 173 Otava 1990 ISBN 951-1-09209-x
  2. Tove Ditlevsen Den Store Danske. Viitattu 13.10.2021. (tanskaksi)
  3. Ditlevsen, Tove, Kirjasampo.fi, viitattu 14.3.2021
  4. [1] LibraryThing, viitattu 12.8.2022
  5. a b Ahola, Suvi: Tanskalainen Tove Ditlevsen loikkasi maailman kirjalliseen julkisuuteen haudan takaa, ja yhtä kiinnostavia tekijöitä löytyisi Suomestakin HS.fi. 30.1.2021. Viitattu 17.7.2022.
  6. Eberstadt, Fernanda: In Tove Ditlevsen’s World, Happy Families Don’t Stand a Chance The New York Times. 19.4.2022. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]